13.07.2006 - 12:06Antenneja Ameriikasta
Juha Tiensyrjä - Ei kommentteja
Lienee jo aika päästää muutkin kuin managerimme Toni kirjoittamaan tätä blogia. Tällä kertaa vuorossa on panOULUn parissa kesätöitään tekevä allekirjoittanut, jota jotkut jossain joskus myös Juissiksi kutsuvat. Ainakin nuo kaikki muut tämän saman verkon parissa työskentelevät, joista muutama tätä blogiakin kirjoittaa.
Siispä sananen menneestä minunkin puolestani. Tässä olen nyt vähän reilut pari kuukautta tutustunut tähän panOULU-verkkoon, ja jo jonkin sortin kädenjälkenikin siihen jättänyt www-sivujen uusimisen muodossa. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun minkään sortin weblogia kirjoitan, joten ihan mielenkiintoinen kokemus on tämä. Toivon mukaan teille lukijoille (joita tässä vaiheessa blogin kirjoitusta on varmasti jo hyvin monta, varsinkin kun tätä ei ole mainostettu niin kenellekään vielä) koituisi myös niitä mielenkiintoisia hetkiä tämän blogin parissa, jotta ihan diipadaapaa ja lippalappaa ei täältä tarvitsisi lukea. Jos jokin kirjoituksistamme on hyvä, huono tai jotain siltä väliltä, tai sinulla noin muuten vaan on pakottava tarve kommentoida tekstejämme, niin areena on vapaa. Kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita, mutta eiköhän yritetä kuitenkin pysyä aiheessa tai ainakin melko lähellä sitä?
Sattuipa muuten tuossa viime viikolla (siis ihan kirjaimellisesti sattui) jännästi, kun näiden kaupungille hankittujen 120 tukiaseman antennit saapuivat hiukan etuajassa. Aluksi näitä reilua pariakymmentä laatikkoa kannellessani onnistuin toki törmäämään kirjahyllyn reunaan niin, että vasemmasta kädestäni meni kaksi sormea hetkeksi käyttökelvottomaan kuntoon. No, laatikot saatiin kuitenkin porukalla auottua ja siinä samalla huomattiin, että nämä antennit on pakattu aika kohtalaisen väljästi. Yhdessäkin noin 40*50*40 senttimetrin kokoisessa laatikossa oli huimat kaksi antennia, eikä muissa laatikoissa niitä ollut juurikaan enempää. Kun antennit oli otettu pois laatikoistaan ja nakeltu ilman suojia laatikoihin takaisin, ei näitä isompia laatikkoja enää tarvittukaan kuin kolme. Oli tosiaan ihan hämmentävää huomata, että rahtifirma oli tosiaan raahannut melkein 20 laatikollista ilmaa Ameriikan mantereelta tänne pieneen Suomeen. Hiukan järkevämmällä pakkaamisella antennit olisivat varmasti menneet puolta pienempään tilaan ja silti pysyneet matkan ajan ihan kunnossa.
Ameriikassa taitaa kaikki olla suurta, ja nuo antennitkin lienevät vain kutistuneet matkalla tänne.
Ei kommentteja: