panOULU-verkon ylläpitohan on ollut tämän vuoden ajan pitkälti kaupungin (yhden) työntekijän ja yliopiston (muutaman) kaverin hoidossa joskin jälkimmäiset lähinnä talkootyönä hoitaneet rakasta pan-lastaan. Kesällä kuitenkin kaupunki kilpailutti verkon peruspalveluiden ylläpidon ja tuloskin tuosta on jo tiedossa eli voittajaksi selviytyi Relacom Finland Oy. Tällä hetkellä meneillään on tutustuminen verkon toimintaan ja vastuualueiden määrittely, mutta piakkoin näillä näkymin joku muu hoitaa ylläpitoa panOULUssa. Käyttäjille päin tämä toivottavasti näkyy nopeampina vasteaikoina ongelmatilanteissa sekä yleisesti parempana palvelutasona. Toivottavasti Relacomin porukka saa selkoa meidän "huippuunsa viritetystä" ylläpitojärjestelmästä ja dokumentaatiosta :)

Keskustan alueellahan on toiminut viime vuodesta asti uljas uusi mesh-verkko jonka tarkoitus oli syrjäyttää vanhat rotuaarille asennetut hotspotit. Käytännön kokemukset mesh-verkon toimivuudesta ei ehkä ole olleet ihan mainospuheiden tasolla mutta periaatteessa kuuluvuus on ainakin laajentunut jos ei parantunut. Vanhojen tukiasemien purkaminen oli asialistalla jo viime vuodelle mutta sitä on lykätty osittain mesh-verkon virittelyn ja osittain resurssipulan vuoksi. Osa tukiasemista on jo kauan ollut offline-tilassa, osa purettu mesh-verkon tieltä ja osa toimii kuin junan vessa. Luultavasti tulemme kokeilemaan loppujenkin RotuaariWlanin sammuttamista ja tarkastellaan sen vaikutusta verkon toimivuuteen. Tähän liittyen olisi mukava saada palautetta käyttäjiltä.

panOULUn laajentuminen on tämän vuoden ollut hieman hiljaisempaa ja listalle onkin ilmestynyt lähinnä yksittäisiä tukiasemia sinne tänne. Suunnitelmia kuitenkin on yhteistyössä lähikuntien kanssa laajentaa kuuluvuutta myös Oulun ulkopuolella. Siitä sitten seuraavaksi panSUOMI viritteille :) Joka tapauksessa jotain hyvää on ilmeisesti saatu aikaan kun näinkin laajasti verkko kiinnostaa.

Uutta tekniikkaa pitää tietenkin Ouluunkin aina saada ja mesh-verkosta seuraava askel onkin siirtyminen WiMaxin testaamiseen ja pilotointiin. WiMax ei kylläkään ole mikään uusi keksintö mutta mobiililaitteiden tuki WiMax-verkossa kylläkin on meko tuoretta tavaraa. Tulevaisuudessa kannettavissa laitteissa kuitenkin on useasti WiMax-tuki eli kyllä tämäkin tie on kuljettava ja katsottava. 802.11n on kovasti tuloillaan mutta sitä emme vielä ainakaan ole päässeet kattavasti testaamaan mutta varmasti senkin aika vielä jossain vaiheessa tulee varsinkin kun harkitaan vanhojen tukiasemien päivittämistä.

Siinäpä jotain kuvia tulevaisuudesta. Toivottavasti se tuo tullessaan enemmän hyvää kuin ei-hyvää :) Elämme mielenkiintoisia aikoja ja ainakin itseä kovasti kiinnostaa tuo tuleva ylläpito ja sen uudet kujeet. Etteenpäin sano bitti ilmassa...

p.s. Näyttäis hyvinki mahdolliselta saada tälle kuukaudelle uusi käyttäennätys eli kaivelkaa ne vanhatki mobiililaitteet naftaliinista ja käyttäkää verkkoa :)

Kulunut vuosi on ollut hyvin vaihteleva työmäärän suhteen. Välillä on juostu munaravia pitkin kaupunkia ja välillä toimistolla ihmetelty mitä tuleman pitää. Läheskään kaikkea mitä olisi voinut ja ehkä pitänytkin tehdä ei ole kuitenkaan ehditty tekemään. Verkko on kuitenkin tasaisesti laajentunut ja toimintavarmuuskin on ollut kohtalaista luokkaa. On selvää että kun tukiasemia alkaa olla tuhat, niin kaikkia ei ehditä käydä korjaamassa sillä samalla sekunnilla. Varsinainen ylläpitotyö panOULU-verkossa on onneksi kohtuu vähäistä kiitos hyvän pohjatyön ja toivottavasti oikean ajattelutavan (KISS rules!). Kaiken uuden kehittäminen sitten onkin eri asia.

Varmaan suurin yksittäinen "synnytysprosessi" on ollut uusi MESH-verkko. Uusi tekniikka tuo aina uudet haasteet ja uudet ongelmat joiden ratkaisemiseen ei välttämättä google riitä. Monta asiaa on jouduttu tekemään "yritys ja erehdys" - metodilla, ja vieläkin töitä riittää. Kiitos Nordic LAN&WAN:lle verkon pystyttämisestä ja kärsivällisyydestä. Kiitos ylläpidolle epätoivoisten hetkien jaksamisesta :) Henkilökohtainen mielipiteeni on että MESH-teknologia ei ole vielä läheskään niin kypsä kuin annetaan ymmärtää. Enkä usko että palvelun laatu parani keskustan alueella, ehkä päinvastoin. Uutta on kuitenkin kokeiltava ja runkoyhteyksien vähentäminen on toki kustannustehokkaampaa. Ylläpitokustannuksia harvemmin sitten lasketaankaan.

Ehkä huolestuttavin asia verkossa on tällä hetkellä se, että kun vanhimmat tukiasemat verkossa alkavat eläkeiässä temppuilemaan, niin kuka ostaa tilalle uusia? Kenelläkään ei ole rahaa ja hyväntekeväisyyttä ei tässä vaiheessa enää kovin paljoa tehdä. Aletaanko verkkoa purkamaan sitä mukaa kun laitteet hajoavat? Toivottavasti ei kuitenkaan. Luultavasti kuitenkin jatkossa joudutaan tekemään jonkinlaista priorisointia tukiasemapaikkojen suhteen. On selvä ettei tukiasemaa, jota on käyttänyt vain muutama laite koko olemassaoloaikanaan, aleta uusimaan jos se hajoaa. Ehkä vielä pelottavampi ajatus on että käyttäjiä aletaan rahastamaan verkon ylläpidon kulujen kattamiseksi ja panOULUstakin tulee tyypillinen avoin langaton verkko, jossa on rekisteröityminen ja kirjautuminen ja sitä on vaikea käyttää. Vain kuolleen ja luultavasti työttämän ruumiini yli :)

Ennätyksiä sataa ja ropisee. Käyttäjäennätykset ovat rikkoutuneet tämän vuoden puolella jo useasti. Tukiasemamäärät ovat ennätyslukemissa. Hmm...onkahan tässä joku korrelaatio...Kuitenkin käyttöön tämäkin verkko on tarkoitettu eli hieno asia että ihmiset ovat halunneet sitä käyttää. Yli kymmenentuhannen uniikin laitteen käyttö verkossa kuukauden aikana on jo sellainen luku ettei sitä voi päättäjätkään sivuuttaa olankohautuksella. Verkolla on siis jotain arvoa, ja se on käyttäjät. Eli kiitos kaikille verkkoa käyttäneille!

Vuosi on vaihtumassa ja aivotkin vielä lomalla joten jätetään tämä nyt tähän ennenkuin saan +2 "I hate you" miekan selkääni. Kiitoksia kaikille joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä, kaikille panOULUn kanssa työskenneille, kaikille panOULUa käyttäneille ja oikeita päätöksiä tehneille johtajille!! Kiitos tässä yhteydessä erityisesti myös "peräkammarin pojille", toivottavasti nähdään jos ei näissä niin joissain muissa merkeissä! Hyvää vuotta 2008 kaikille!

Kuten aikaisemmin on todettu, tavoitteet panOULUn laajentumisen TAITO400-ohjelman osalta on saavutettu. Tähän laajentumiseen kuului myös 60 tukiaseman MESH-verkko. Näistä 60:sta tukiasemasta on kaksi asennettu Castreniin ja loput keskustaan ja sen lähiympäristöön. MESH -verkon myötä panOULUn kuuluvuus on laajentunut Tuiraan, Raksilaan, Peltolaan ja Heinäpään suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseisissä paikkoissa olisi täydellinen panOULU -verkon peitto. Tukiasemien sijainnit näkee täältä, ja tämän perusteella voi tehdä suuntaa antavia johtopäätöksiä verkon kuuluvuudesta. Tulemme tekemään vielä mittauksia ja säätöjä MESH-verkkoon, joten pahoittelemme verkossa aiheutuvia häiriöitä.

Sitten pieni tietoisku miten MESH-verkon tukiasema eroaa normaalista WLAN tukiasemasta.

MESH-verkon tukiasema poikkeaa normaalista WLAN -tukiasemasta siten, että sillä ei välttämättä ole kiinteää verkkoyhteyttä. Verkkoyhteys voidaan tuodaan langattomasti toiselta MESH-tukiasemalta, eli MESH-verkossa on kahden tyyppisiä tukiasemia:

• Tukiasemia jotka ovat kiinteän verkkoyhteyden päässä, eli RAP-tukiasemia (Root accessa point).


• Tukiasemia joilla ei ole kiinteätä verkkoyhteyttä, eli SLAP-tukiasemia (Street level access point).

MESH-verkon toiminta perustuu siihen, että verkossa olevat SLAP-tukiasemat verkostuvat ja etsivät parhaimman yhteyden kohti RAP-tukiasemia. Esimerkiksi kun verkon käyttäjä lähettää bitin matkaan, se voi mennä useamman SLAP-tukiaseman kautta RAP-tukiasemalle ja vasta tämän RAP-tukiaseman kautta verkkoon.

MESH-verkon suunnittelu ja toteutus:

MESH-verkon suunnittelu oli yllättävänkin haastavaa. Verkkoa suunnitellessa totesimmekin heti alkuunsa, että kaupungilla on yllättävän paljon puita jotka heikentävät signaalia, ja rakennukset eivät todellakaan ole ihanteellisesti suoraan rivissä toisiinsa nähden. Joten useissa kohteissa ei ollut kuin yksi ja ainut hyvä sijoituskohde mihin tukiaseman pystyi asentamaan. Paras sijoituskohta tukiasemalle käyttäjän kannalta olisi tietenkin melkein katutasolla missä ihmiset liikkuvat. Valitettavasti olemme joutuneet useimmissa kohteissa sijoittamaan tukiasemat rakennusten katoille jotta tukiasemien väliset linkit olisivat hyvät. Tämähän tietenkin valitettavasti heikentää vähän käytettävyyttä katutasolla.

Tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia isännöitsijöitä jotka ovat suhtautuneet avoimeen verkkoon positiivisesti ja antaneet meidän asentaa tukiasemia heidän isännöimiinsä kiinteistöihin, ja jotka ovat näinollen helpottaneet meidän työtämme. Samalla haluan kiittää Hammarin Sähkön kaapeloijaa Timo Kangasta, jonka toiminta on ollut todella rivakkaa ja erinomaista. Kiitokset myös LAN&WAN:lle jonka rooli MESH-verkon toteutuksessa on ollut merkittävä.

- Jonny Tiri, Oulun kaupunki

Veikkauksia, meneekö 10000 uniikkia laitetta rikki jo tässä kuussa?

Tukiasemien määrän kasvaessa myös laitekanta on monipuolistunut. Vanhojen Ciscon tukiasemien rinnalle on ilmestynyneet monikäyttöiset Linksysit ja buffalot, jotka OpenWRT:llä vuorattuna ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia verkon rakentamiseen. Linksysin tukiasemia voisikin jo kutsua verkonrakentajan purkkaliimaksi, jolla voi korjata melkein mitä vaan. Mielenkiintoisimpia virityksiä ovat varmaan liikkuvissa kohteissa olevat vpn-linksysit, jotka tunneloivat liikenteen @450-verkon yli panOULUn palveluihin, sekä Castrenin kentällä oleva linksys joka rakentaa hallintaverkon sen perässä oleville Strixin mesh-purnukoille. Monet "väliaikaiset" ratkaisut ovat jääneet elämään omaa elämäänsä, mikä taitaa olla kohtuullisen normaalia näissä ympyröissä.

Mesh-verkon rakentaminen on alkukankeuden jälkeen päässyt hyvään vauhtiin. Uusi tekniikka toi uudenlaisia ongelmia, joiden ratkominen ei ole ollut eikä ole kovin yksinkertaista, mutta ehkäpä nämä "kohtuullisen" kalliit laitteet vielä maksavat itsensä takaisin juoksevien kulujen pienenemisellä ja ulkopeittoalueen kasvamisella. Tässä taistelussa osumia ovat ottaneet varmaan pahiten sulakkeet ja asentajien hermot. On varmasti suorastaan mieltäylentävää kun olet vaivalla asentanut tukiaseman ja kuusi antennia 20:n metrin korkeuteen roikkuen yhdellä kädellä kaiteessa kiinni ja hetken päästä joku soittaa että voisitko kääntää sitä kolmatta antennia viisi astetta etelään. Ja seuraavana päivänä pitää lähteä sulaketta vaihtamaan. Kylmähermoista asentajaa tämä kyllä vaatiikin. Ainakin itselläni jäisi moni tukiasema asentamatta, sen verran korkealle niitä joutuu välillä laittamaan. Lupa-asioiden hoitaminen saattaa myös olla melkoista salapoliisityötä kun rakennusten isännöitsijöitä etsitään. Pienet kiitokset kaikille asianomaisille jo tässä vaiheessa, katsotaan sitten lopuksi tuleeko risuja vai ruusuja :)

Ja kaiken tämän uuden ja hienon keskellä jalkaväki on edennyt vauhdilla ja panOULUttomien rintama on joutunut perääntymään. Muutama urhea asentaja on raivannut tilaa tukiasemille monenlaisissa kohteissa, ja päästänyt mm. koululaisia nauttimaan vapaasta pääsystä Internettiin. Hyvä taistelukertomushan täälä blogissa Jonnyn/Juhan toimesta onkin jo. Se löytyy täältä.

Ai niin, asiaan...kolmesataa tukiasemaa on siis asennettu mutta vielä on matkaa 400:aan. Mesh asennukset vievät matkan jo hyvin lähelle, mutta muutama muukin pitäisi vielä jaksaa asentaa. Rakaa työtä siis vielä. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä jakaa kiitoksia kaikille asianomaisille ainakin moraalin kohottamiseksi. Yleensä ei kiitellä nimillä, mutta kiitokset Jonny, Jamppa, Jani ja Sami. Kiitokset myös yo:n porukalle hyvin tehdystä työstä ja OTT:lle yhteyksistä. Pienet kiitokset myös johtoportaalle :) Pysytään erossa johdoista!

Lopuksi muutama juhlakuva:

Vasemmalta ylhäältä: Ossi Salmi, Pauli Närhi, Mikko Kenttälä, Juha Tiensyrjä, Jani Hautaniemi, Jonny Tiri, Juha Kukkurainen, Timo Ojala

Vasemmalta alhaalta: Toni Hakanen, Sami Valvio, Heikki Riikonen, Heino Mattila, Antti Saari

Kuvasta puuttuu Jarmo Pudas.

Paikalla oli myös...

kakku.

Näin on viisi kuukautta taittunut Himalajalla hiimaillessa, eikä ole reissuun lähtö juuri kertaakaan kaduttanut! Monsuuni tekee tuloaan ja sää vaihtelee tunnista toiseen. Nyt pilkistää pilven raosta aurinko, kohta sataa vettä ja huomenna voi olla koko kylä niin sankan pilven sisässä, ettei nenäänsä pidemmälle näe. Kyllä oli Suomipojalla ihmettelemistä kun kylmä ja kostea monsuunipilvi ensimmäisen kerran toimiston ikkunasta sisään alkoi työntyä!

Pitihän se ihokin kertaalleen polttaa, etelässä kun ollaan. Tätä operaatiota suorittamaan tehtiinkin matkaa melkein kolme vuorokautta putkeen bussilla, junalla, jeepillä ja rikshalla, määränpäänä Nepalin pääkaupunki Katmandu. Katmandusta jatkoimme viisuminvirkistysreissuamme kauniiseen, nyttemmin turistirysäksi kudottuun Phewa-järven rantamille sijoittuvaan Pokharaan. Reissu meni mukavasti, vaikkakin hirvitystä herättivät lukemattomien liikenneonnettomuuksien jälkimainingit. Viivästyipä paluumatkalle lähtökin kahdella vuorokaudella kun maan opettajat lakkoilivat tehden tiesulkuja ja poltellen autonrenkaita kaduilla. Kaikesta huolimatta uskomattoman kaunis ja näkemisen arvoinen maa, jonne takulla vielä veri takaisin vetää :)

Työprojektit voisivat toki olla viimeisen viikon käynnistyessä paremmissa kantimissa, vielä täytyy viimeisiä viilauksia piirikaavioihin ja dokumentteihin ennen lähtöä tehdä, mutta eiköhän nuo kuosiin saada. Aikataulu on kaiken kaikkiaan pitänyt hyvin (vaikkakin on vaatinut tolkuttomasti töitä) ja ainoa homma mikä jäi ajan puutteen vuoksi tekemättä oli tuon Asterisk- serverin virittely. Saatiinpa tuossa muutama viikko takaperin ensimmäinen oikea piirilevykin syövyteltyä :) Prosessissa käytettiin Press’n’Peel tekniikkaa, jonka valitsin sen helposti opittavien ja vähäisten työvaiheiden, sekä yleisesti saatavilla olevien tarvikkeiden ja työkalujen vuoksi. Levyn laatu jätti vielä parantamisen varaa, ollen kuitenkin lupaava ensimmäiseksi yritykseksi.

Laturiprojekti muodostui lukuisten spesifikaatiomuutosten, kokeilujen, mittausten ja hinta-arvioiden jälkeen kutakuinkin seuraavaksi: verkkojännite (mitä tahansa väliltä 80-380Vac + 1kV piikit) muunnetaan järeällä muuntajalla ja tasasuuntaussillalla noin 16-26V tasajännitteeksi, joka reguloidaan akun lämpötilasta riippuen 13,5-14V latausjännitteeksi. Kuorman (tukiaseman) käyttöjännitettä ohjaa kahteen jännitevertailijaan perustuva LVD (Low Voltage Disconnect) yksikkö, joka suojelee akkua liialliselta purkautumiselta kytkien kuorman irti akun tyhjentyessä. Samalle piirilevylle on mahdollista kasata myös POE-injektori, sekä ylijännitesuoja ethernet- linjalle. Kotelointi jäi vielä harkinnan alle, mutta kasailin malliksi yhden kokonaisen laitteen vanhan PC:n virtalähteen kuoriin.

Täytynee vielä lopuksi mainita esiintymisestäni Intian Star News- televisiokanavalla, joka kävi tekemässä jutun AirJaldista jokin aika sitten. Kaikeksi onnettomuudeksi kukaan meistä pätkällä esiintyneistä työntekijöistä ei edes nähnyt ohjelmaa sen omituisen esitysajankohdan johdosta. Täytynee vielä huudella perään, josko saisivat toimitettua kopion, josta pääsisimme tarkistamaan kaikkien mieltä askarruttavan seikan: esiintyikö panOULU- tarra Intian televisoissa, vaiko ei ;) Tämä jäänee viimeiseksi Intian maaperältä lähettämäkseni blogientryksi, sillä jo Suomesta lähtöäni ennen varaamani Finnairin huippunopea (6,5h) suora lento kohti Helsinkiä lähtee Delhistä aika tarkalleen viikon kuluttua. Yksi asia on kuitenkin varma: tänne palataan vielä =)

Aloitetaanpas rautatieasemasta, linja-autoasemasta ja lentoasemasta. Näistä kolmesta lentoasemalla toimii jo panOULU-liittymä, ja kyseinen tukiasema saavuttikin kunnian olla (ymmärtääkseni) ensimmäinen tukiasema kautta aikain, jossa on ollut yli 1000 kuukausittaista käyttäjää. VR:n ja Matkahuollon kanssa on käyty keskusteluja tukiasemien asennuksesta rautatie- ja linja-autoasemalle, mutta tähän mennessä tuloksia ei ole syntynyt. Suosittelen siis, että kyseisissä paikoissa käydessänne annatte palautetta henkilökunnalle aiheesta – asiakaspalautteen voima kun on yleensä varsin voimakas. Voitte toki myös käyttää VR:n ja Matkahuollon www-sivuja palautteen antamiseen.

Jonkin verran olette kyselleet myös bussien ja junien panOULU-yhteyksien perään. Vielä nytkin on meneillään kokeilu panOULUn tarjoamiseksi busseissa, ja toivon mukaan tämä kokeilu päättyy hyvin, jolloin olisi ehkä mahdollista saada useampiin busseihin yhteyksiä. Myös suurimpia bussipysäkkejä on ehdotettu katettavaksi. Niistä osa hoituu varmasti mesh-verkon laajennuksella ensi syksynä. Noin periaatteen tasolla olisi mahdollista viedä panOULU myös Oulusta liikennöiviin juniin, mutta en usko VR:n olevan kovinkaan innoissaan moisesta.

Oulun yliopistollinen sairaala on ollut myös hyvin toivottu. OYSin kerrospinta-ala on kohtalaisen suuri, joten sen täydellinen kattaminen WLAN-verkolla olisi hyvin suuritöinen urakka. Tähän kaupungin 400 tukiaseman laajennukseen OYS:n kattaminen ei mitenkään sovi, mutta ehkä sille olisi jotakin tehtävissä. Itselle tulisi mieleen ainakin päivystyspolin ja muiden “yleisöalueiden” kattaminen, jos nyt ihan koko sairaalaa ei saadakaan katettua. Saas nähdä mitä tämän kanssa tapahtuu..

Toivotuimpien tukiasemapaikkojen listalle on päässyt myös Nallikari. Nallikarin leirintäalueellahan on jo muistaakseni seitsemän tukiasemaa, joten se alue on kohtuullisen hyvin katettu. Rannan kattaminen vaan on kovin hankalaa, sillä leirintäalueelta päin yhteyttä ei voi ampua puiden aiheuttaman signaalin heikentymisen takia, ja Edeniltä päin on hankala kattaa koko rantaa. Jos rannalla vain olisi jokin rakennus, johon saisi hyvät yhteydet, niin rannankin voisi saada katettua aika helposti…

Aika paljon on pyydetty ulkopeittoa johonkin tiettyyn osoitteeseen, pääasiassa ilmeisesti panOULUn hyödyntämiseksi kotikäytössä. Kaikkiin koteihin panOULUa ei ole tarkoituskaan saada kuulumaan, mutta joihinkin koteihinhan panOULU joka tapauksessa kuuluu. Valitettavasti joudun nyt toteamaan, että lisää ulkopeittoa on tulossa lähinnä keskustaan ja sen vilkkaimmille lähialueille mesh-verkon laajennuksen muodossa. Kauemmaksi lähiöihin ulkopeittoa tuskin tulee juuri nykyistä enempää.

Jonkun verran on esitetty toivomuksia myös panOULU-verkon saamiseksi Oulun naapurikuntiin, kuten Haukiputaalle, Kempeleeseen, Kiiminkiin ja Oulunsaloon. Näistä voinen sanoa sen verran, että alustavia keskusteluja on käyty lähikuntien kanssa yhteistyön aloittamiseksi, mutta aivan välittömästi panOULUa ei Oulun ulkopuolelle saada levitettyä. Kuten ennenkin, rakentava palaute kunnille langattoman verkon (on se sitten panOULU tai jokin muu) rakentamiseksi voi olla ihan paikallaan. Lain mukaan kuntalaiset saavat tehdä myös aloitteita.

Erinäiset yksityiset yritykset ja yhteisöt ovat olleet myös listalla, joten mainitsenpa niistä erikseen yhdessä. Kaupunki, yliopisto tai ammattikorkeakoulu eivät toimita tukiasema yksityisten toimijoiden tiloihin, mutta nämä yritykset ja yhteisöt voivat helposti tilata panOULU-liittymän toimimaan tiloihinsa. Jos siis haluatte esimerkiksi johonkin kahvilaan panOULU-peittoa, niin suosittelen antamaan palautetta suoraan heille. Liittymän sivuilta löytyy sitten tietoa siitä, ketkä kaikki liittymiä myyvät, ja operaattoreiden omilta sivuilta saa selville, mihin kaikkialle niitä saa.

Aika paljon olette myös kyselleet tukiasemia sellaisiin paikkoihin, jossa niitä jo on. Esimerkiksi Otto Karhin puistossa kuuluu panOULU varsin hyvin, kaupungintalolla on useita tukiasemia, jäähalli on kokonaan katettu, Tietomaassakin verkko toimii ihan mukavasti, ja kaupungin kirjastoissakin pitäisi olla jo tukiasemat.

Ihan kaikkia ehdotuksia en tässä nyt vielä käsitellyt, sillä niitä on reilusti yli 200 kappaletta. Kiitos siis palautteesta, ja toivottavasti noita tukiasema saadaan asennettua haluamiinne paikkoihin! Jos haluatte kysyä tarkemmin jostakin asiasta, niin kommentoikaahan ihmeessä.

Muissa uutisissa tänään (kun minähän tiedän, että te arvon lukijat rakastatte näiden lukujen kertausta ;) : panOULU sai taas uuden hienon käyttäjäennätyksen toukokuussa, eli 7836 käyttäjää. Kesäkuussa käyttäjiä oli himpun verran vähemmän, mutta siltikin yli 7500. Eiköhän se ennustettu 10000 kuukausittaisen käyttäjän raja mene loppuvuodesta rikki. :)

Nyt meillä on muuten jo jonkinasteinen tieto myös OAMK:n tukiasemia käyttävistä käyttäjistä. Käyttäjiä siellä oli kesäkuussa noin kaksi ja puoli sataa, mutta eiköhän OAMK:n tukiasemienkin käyttöaste nouse taas syksyllä, kun opiskelijat palaavat koulun penkille. Samoin noussee yliopiston käyttäjämäärä taas yli 2000 kuukausittaisen käyttäjän, sillä eihän tuolla näytä käytäviä tallaavan enää kuin muutama ihminen. Kymmenen tuhatta kuukausittaista käyttäjää lienee siis hyvinkin realistinen arvio loppuvuodelle. Aika hurjaa, että jo vuonna 2005 eräs henkilö on tämän ennustuksen ilmoille nakannut…