Omasta mielestäni voisi olla mielenkiintoista kokeilla olisiko verkolla tarpeeksi laaja kannattajakunta esimerkiksi oheistuotteiden myyntiin. Itse kannan ylpeänä panOULU-paitaa kerran viikossa (joskin talvella se on yleensä piilossa) ja panOULU-mukikin voisi olla kiva. Yhdelle lähtevälle työntekijälle kerran teetimme panOULU-kalsarit :) Ongelmana on tietysti kustannukset. Mitä enemmän teetämme tuotteita sitä vähemmän ne maksaa per kappale, mutta saadaanko niitä sitten kaupaksi. Onko panOULU yleensäkkään sellainen tuote, mitä haluttaisiin fanittaa? Olisi kiva kuulla käyttäjien kommentteja jos kukaan enää tänne blogiin edes vaivautuu kun päivitystahti on maksimissaan kerran vuodessa.

Toinen juttu mikä voisi olla mielenkiintoista olisi yhdistyksen perustaminen. Yhdistys voisi liittyä panOULU-konsortioon ja hoitaa ylläpitohommia vaikkapa jäsenmaksujen tai lahjusten voimin. Kuka tällaiseen toimintaan sitten lähtisi ja kuinka vastuunjako määriteltäisiin onkin sitten jo toinen asia. Kuitenkin yhdistyksellä olisi jonkinlaiset mahdollisuudet myös rahankeruuseen. Tällä hetkellä ylläpitoasiat ovat sen verran vaiheessa ettei tuollaisia ehkä kannata tarkemmin miettiä.

Joka tapauksessa panOULU on aina ollut jokseenkin "communityn" varassa eli aktiiviset harrastajat ja käyttäjät ovat luoneet sen hyvän ilmapiirin mistä suurimaksi osaksi saamme vieläkin nauttia. Sen varaan voisi ehkä laittaa enemmänkin kehitystyötä ja miksei vaikkapa ylläpitotyötäkin. Aina niitä säätäjiä löytyy, vai kuinka?

Ensimmäiseksi täytyy todeta että seuraava teksti sisältää paljon yksityisiä ja teknisen ylläpidon ajatuksia joita ei voida pitää mitenkään virallisena kantana asiaan. Tarkoitus ei ole syyllistää tai paheksua ketään, vaikka kirjoitus saattaa sisältää negatiivisia näkökantoja. Mainosjärjestelmän toteuttajaa ei tule näiden perusteella tuomita.

Mainostaminenhan on ollut jo pitkään yksi suosituin tapa tarjota "ilmaista" palvelua. Eli tarkoituksena on ollut peittää kulut tarjoamalla yrityksille mahdollisuus mainostaa itseään palvelun yhteydessä. Mainoksia myös näkee lähes jokaisella webbisivulla eri tavalla toteutettuna. Pahimmat varmaan ovat välkkyviä mainoksia jotka pomppaavat keskelle ruutua eikä niitä meinaa saada edes pois. Joillain sivuilla mainokset ovat hienovaraisempia eikä niitä juurikaan edes huomaa. Esimerkiksi www.tietokone.fi sisältää paljon mainoksia joita ei aina edes huomaa koska on jo tottunut "suodattamaan" ne pois. Suodatuksen voi toki tehdä selaimen lisäosillakin. Mainostamisen (ja webbisivujen nykyisen toteutustavan) heikkouden huomaa kuitenkin vaikkapa käyttämällä korvessa mokkulaa erittäin huonolla signaalilla. Eli mainokset yleensä suunnitellaan visuaalisiksi (ehkä pahimpana animaatiot) joihin käyttäjän katse tarrautuu välittömästi. Tämä puolestaan vaatii kaistaa ja vaikka mitä Suvi Linden sanookin, niin ainakin pudasjärven joissain osissa missä kännykkäkin toimii heikosti on melkein mahdotonta saada edes 10kbps _jatkuvaa_ kaistaa. Onneksi joillain uutissivustoilla on vielä tekstiversiotkin.

Miksi sitten panOULU eroaa monista muista vastaavista toteutuksista? Ensinnäkin tietysti se että se on avoin. Toisekseen se että se ei vaadi kirjautumista. Kolmanneksi se ettei siellä ole ärsyttäviä mainok...hups. Taas yksi "ilmainen" palvelu jossa näkyy ärsyttäviä mainoksia. Vaikka mainonta koskeekin vain kaupungin panOULU-verkkoa, se valitettavasti heijastuu koko panOULUn maineeseen. Käyttäjät eivät useinkaan edes tiedä että verkko on jaettu eri toimijoiden omiin "aliverkkoihin". Maailmalla on aina saanut ylpeänä esitellä panOULUa ja se on herättänyt paljon nyökyttelyä asiantuntijoissa. "Näin se pitääkin tehdä, hyvä, hyvä". Varsinkin verkkoinfrastruktuurin vertaaminen teihin (joita ylläpidetään verovaroin koska niiden katsotaan olevan tärkeitä veronmaksajille) saa aina kaikkien (muiden kuin operaattoreiden) päät nyökkymään hyväksyvästi.

Joku voi ajatella että mainostaminen on hyvä, koska sillä voidaan ylläpitää palvelun maksuttomuutta. Itse näen sen isona loikkana taaksepäin. Olin jo alkanut olla siinä uskossa että todellakin verkkoa pidettäisiin verrattavana teihin tai muihin maksuttomiin palveluihin kuten kirjasto (http://pankirjasto.bukkake.fi/ :) Luulin että jotain hyvää ja edistyksellistä oli saatu aikaan. Tuntuu hieman kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Silti kait on pakko minunkin myöntää ettei asiat tapahdu ilman rahaa. Ja vaikka itse mielelläni maksankin verorahoista panOULUllekkin osan, niin aika moni saattaa olla sitä mieltä että ei missään tapauksessa tollaiseen järjettömyyteen, eihän se edes toimi minun kotona (ei kyllä minunkaan). Sitten ihmetellään kun teknologiajuna ajaa vauhdilla ohi.

Vaikka kyseessä onkin "vain" pilotti, joka voidaan keskeyttää koska vain ja joka loppuu kesällä, niin pelkäänpä että jos rahavirrat ovat edes murto-osan siitä, mitä luvattiin, niin kokeilu päätetään tehdä pysyväksi. Päättäjät luultavasti noudattavat jo valtion taholta tullutta hyvää ja toimivaa esimerkkiä, missä asiantuntijalausunnot ohitetaan sanomalla että mitä te tähän puututte, ja pusketaan asia/laki läpi väkisin (tyyliin lex nokia tai lpsuodatus). Ehkä vielä kuitenkin voitte vaikuttaa lähettämällä palautetta (saa olla positiivistäkin :). Valitettavasti pelkään että palautteeksi ei riitä "Tämä ei mielestäni ole hyvä asia" vaan ainoastaan tekninen palaute on "sopivaa".

Palvelun tekniseen toteutukseen ja sen ongelmiin en halua nyt enempää ottaa kantaa muuta kuin että ongelmia on ja tulee olemaan. Ja kaikki ylimääräinen aina altistaa uusille tavoille rikkoa tietoturva. Varsinkin kun on kyseessä näin keskeinen verkon komponentti. Lakiasiat menee jokseenkin yli oman tajuntani, mutta ylimääräisen datan lisääminen käyttäjän näkemälle webbisivulle niin, että se näyttää tulevan oikeasta kohteesta, on vähintäänkin arveluttavaa. Mutta luulisin että nämä asiat on selvitetty etukäteen.

Käytettävyyteen en ala myöskään tässä puuttumaan kovin tarkasti. Jokainen ymmärtää että mainosbanneri pienellä näytöllä ei helpota käyttöä. Bannerin toki saa piiloon painamalla muutaman pikselin kokoista nuolta, mutta seuraavalla sivulla se on jälleen ihastuttamassa. Jokin raja tuossa on siinä kuinka pienelle näytölle banneri näytetään, mutta ainakin joissain nokian puhelimissa se näkyy.

Jos joku ei vielä ymmärtänyt niin tekninen ylläpito ei ole eikä ollut kovin innoissaan tästä mainospilotista. Testasimme aiemmin tätä wishfin tekniikkaa ja annoimme palautetta ja ilmoitimme mahdollisista ei-teknisistä ongelmista. Nykyinen versio ei toimi niin kuin se mitä testasimme ja ongelmat on todettu olemattomiksi tai tarpeeksi pieniksi hyötyihin (lue raha) nähden.

Mainostus panOULUssa:

 + rahaa

 - maine kärsii

 - tekninen toteutus epäilyttää

 - laillisuus mietityttää

 + rahaa

 - käyttäjät hermostuvat

 + verorahoja muualle

 - jotkut sivut eivät toimi oikein (aina löytyy uusia)

 + rahaa

 - joku joutuu validoimaan mainokset (toivottavasti kunnolla)

panOULU-verkon ylläpitohan on ollut tämän vuoden ajan pitkälti kaupungin (yhden) työntekijän ja yliopiston (muutaman) kaverin hoidossa joskin jälkimmäiset lähinnä talkootyönä hoitaneet rakasta pan-lastaan. Kesällä kuitenkin kaupunki kilpailutti verkon peruspalveluiden ylläpidon ja tuloskin tuosta on jo tiedossa eli voittajaksi selviytyi Relacom Finland Oy. Tällä hetkellä meneillään on tutustuminen verkon toimintaan ja vastuualueiden määrittely, mutta piakkoin näillä näkymin joku muu hoitaa ylläpitoa panOULUssa. Käyttäjille päin tämä toivottavasti näkyy nopeampina vasteaikoina ongelmatilanteissa sekä yleisesti parempana palvelutasona. Toivottavasti Relacomin porukka saa selkoa meidän "huippuunsa viritetystä" ylläpitojärjestelmästä ja dokumentaatiosta :)

Keskustan alueellahan on toiminut viime vuodesta asti uljas uusi mesh-verkko jonka tarkoitus oli syrjäyttää vanhat rotuaarille asennetut hotspotit. Käytännön kokemukset mesh-verkon toimivuudesta ei ehkä ole olleet ihan mainospuheiden tasolla mutta periaatteessa kuuluvuus on ainakin laajentunut jos ei parantunut. Vanhojen tukiasemien purkaminen oli asialistalla jo viime vuodelle mutta sitä on lykätty osittain mesh-verkon virittelyn ja osittain resurssipulan vuoksi. Osa tukiasemista on jo kauan ollut offline-tilassa, osa purettu mesh-verkon tieltä ja osa toimii kuin junan vessa. Luultavasti tulemme kokeilemaan loppujenkin RotuaariWlanin sammuttamista ja tarkastellaan sen vaikutusta verkon toimivuuteen. Tähän liittyen olisi mukava saada palautetta käyttäjiltä.

panOULUn laajentuminen on tämän vuoden ollut hieman hiljaisempaa ja listalle onkin ilmestynyt lähinnä yksittäisiä tukiasemia sinne tänne. Suunnitelmia kuitenkin on yhteistyössä lähikuntien kanssa laajentaa kuuluvuutta myös Oulun ulkopuolella. Siitä sitten seuraavaksi panSUOMI viritteille :) Joka tapauksessa jotain hyvää on ilmeisesti saatu aikaan kun näinkin laajasti verkko kiinnostaa.

Uutta tekniikkaa pitää tietenkin Ouluunkin aina saada ja mesh-verkosta seuraava askel onkin siirtyminen WiMaxin testaamiseen ja pilotointiin. WiMax ei kylläkään ole mikään uusi keksintö mutta mobiililaitteiden tuki WiMax-verkossa kylläkin on meko tuoretta tavaraa. Tulevaisuudessa kannettavissa laitteissa kuitenkin on useasti WiMax-tuki eli kyllä tämäkin tie on kuljettava ja katsottava. 802.11n on kovasti tuloillaan mutta sitä emme vielä ainakaan ole päässeet kattavasti testaamaan mutta varmasti senkin aika vielä jossain vaiheessa tulee varsinkin kun harkitaan vanhojen tukiasemien päivittämistä.

Siinäpä jotain kuvia tulevaisuudesta. Toivottavasti se tuo tullessaan enemmän hyvää kuin ei-hyvää :) Elämme mielenkiintoisia aikoja ja ainakin itseä kovasti kiinnostaa tuo tuleva ylläpito ja sen uudet kujeet. Etteenpäin sano bitti ilmassa...

p.s. Näyttäis hyvinki mahdolliselta saada tälle kuukaudelle uusi käyttäennätys eli kaivelkaa ne vanhatki mobiililaitteet naftaliinista ja käyttäkää verkkoa :)

Kulunut vuosi on ollut hyvin vaihteleva työmäärän suhteen. Välillä on juostu munaravia pitkin kaupunkia ja välillä toimistolla ihmetelty mitä tuleman pitää. Läheskään kaikkea mitä olisi voinut ja ehkä pitänytkin tehdä ei ole kuitenkaan ehditty tekemään. Verkko on kuitenkin tasaisesti laajentunut ja toimintavarmuuskin on ollut kohtalaista luokkaa. On selvää että kun tukiasemia alkaa olla tuhat, niin kaikkia ei ehditä käydä korjaamassa sillä samalla sekunnilla. Varsinainen ylläpitotyö panOULU-verkossa on onneksi kohtuu vähäistä kiitos hyvän pohjatyön ja toivottavasti oikean ajattelutavan (KISS rules!). Kaiken uuden kehittäminen sitten onkin eri asia.

Varmaan suurin yksittäinen "synnytysprosessi" on ollut uusi MESH-verkko. Uusi tekniikka tuo aina uudet haasteet ja uudet ongelmat joiden ratkaisemiseen ei välttämättä google riitä. Monta asiaa on jouduttu tekemään "yritys ja erehdys" - metodilla, ja vieläkin töitä riittää. Kiitos Nordic LAN&WAN:lle verkon pystyttämisestä ja kärsivällisyydestä. Kiitos ylläpidolle epätoivoisten hetkien jaksamisesta :) Henkilökohtainen mielipiteeni on että MESH-teknologia ei ole vielä läheskään niin kypsä kuin annetaan ymmärtää. Enkä usko että palvelun laatu parani keskustan alueella, ehkä päinvastoin. Uutta on kuitenkin kokeiltava ja runkoyhteyksien vähentäminen on toki kustannustehokkaampaa. Ylläpitokustannuksia harvemmin sitten lasketaankaan.

Ehkä huolestuttavin asia verkossa on tällä hetkellä se, että kun vanhimmat tukiasemat verkossa alkavat eläkeiässä temppuilemaan, niin kuka ostaa tilalle uusia? Kenelläkään ei ole rahaa ja hyväntekeväisyyttä ei tässä vaiheessa enää kovin paljoa tehdä. Aletaanko verkkoa purkamaan sitä mukaa kun laitteet hajoavat? Toivottavasti ei kuitenkaan. Luultavasti kuitenkin jatkossa joudutaan tekemään jonkinlaista priorisointia tukiasemapaikkojen suhteen. On selvä ettei tukiasemaa, jota on käyttänyt vain muutama laite koko olemassaoloaikanaan, aleta uusimaan jos se hajoaa. Ehkä vielä pelottavampi ajatus on että käyttäjiä aletaan rahastamaan verkon ylläpidon kulujen kattamiseksi ja panOULUstakin  tulee tyypillinen avoin langaton verkko, jossa on rekisteröityminen ja kirjautuminen ja sitä on vaikea käyttää. Vain kuolleen ja luultavasti työttämän ruumiini yli :)

Ennätyksiä sataa ja ropisee. Käyttäjäennätykset ovat rikkoutuneet tämän vuoden puolella jo useasti. Tukiasemamäärät ovat ennätyslukemissa. Hmm...onkahan tässä joku korrelaatio...Kuitenkin käyttöön tämäkin verkko on tarkoitettu eli hieno asia että ihmiset ovat halunneet sitä käyttää. Yli kymmenentuhannen uniikin laitteen käyttö verkossa kuukauden aikana on jo sellainen luku ettei sitä voi päättäjätkään sivuuttaa olankohautuksella. Verkolla on siis jotain arvoa, ja se on käyttäjät. Eli kiitos kaikille verkkoa käyttäneille!

Vuosi on vaihtumassa ja aivotkin vielä lomalla joten jätetään tämä nyt tähän ennenkuin saan +2 "I hate you" miekan selkääni. Kiitoksia kaikille joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä, kaikille panOULUn kanssa työskenneille, kaikille panOULUa käyttäneille ja oikeita päätöksiä tehneille johtajille!! Kiitos tässä yhteydessä erityisesti myös "peräkammarin pojille", toivottavasti nähdään jos ei näissä niin joissain muissa merkeissä! Hyvää vuotta 2008 kaikille!

Kuten aikaisemmin on todettu, tavoitteet panOULUn laajentumisen TAITO400-ohjelman osalta on saavutettu. Tähän laajentumiseen kuului myös 60 tukiaseman MESH-verkko. Näistä 60:sta tukiasemasta on kaksi asennettu Castreniin ja loput keskustaan ja sen lähiympäristöön. MESH -verkon myötä panOULUn kuuluvuus on laajentunut Tuiraan, Raksilaan, Peltolaan ja Heinäpään suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseisissä paikkoissa olisi täydellinen panOULU -verkon peitto. Tukiasemien sijainnit näkee täältä, ja tämän perusteella voi tehdä suuntaa antavia johtopäätöksiä verkon kuuluvuudesta. Tulemme tekemään vielä mittauksia ja säätöjä MESH-verkkoon, joten pahoittelemme verkossa aiheutuvia häiriöitä.

Sitten pieni tietoisku miten MESH-verkon tukiasema eroaa normaalista WLAN tukiasemasta.

MESH-verkon tukiasema poikkeaa normaalista WLAN -tukiasemasta siten, että sillä ei välttämättä ole kiinteää verkkoyhteyttä. Verkkoyhteys voidaan tuodaan langattomasti toiselta MESH-tukiasemalta, eli MESH-verkossa on kahden tyyppisiä tukiasemia:

• Tukiasemia jotka ovat kiinteän verkkoyhteyden päässä, eli RAP-tukiasemia (Root accessa point).


• Tukiasemia joilla ei ole kiinteätä verkkoyhteyttä, eli SLAP-tukiasemia (Street level access point).

MESH-verkon toiminta perustuu siihen, että verkossa olevat SLAP-tukiasemat verkostuvat ja etsivät parhaimman yhteyden kohti RAP-tukiasemia. Esimerkiksi kun verkon käyttäjä lähettää bitin matkaan, se voi mennä useamman SLAP-tukiaseman kautta RAP-tukiasemalle ja vasta tämän RAP-tukiaseman kautta verkkoon.

MESH-verkon suunnittelu ja toteutus:

MESH-verkon suunnittelu oli yllättävänkin haastavaa. Verkkoa suunnitellessa totesimmekin heti alkuunsa, että kaupungilla on yllättävän paljon puita jotka heikentävät signaalia, ja rakennukset eivät todellakaan ole ihanteellisesti suoraan rivissä toisiinsa nähden. Joten useissa kohteissa ei ollut kuin yksi ja ainut hyvä sijoituskohde mihin tukiaseman pystyi asentamaan. Paras sijoituskohta tukiasemalle käyttäjän kannalta olisi tietenkin melkein katutasolla missä ihmiset liikkuvat. Valitettavasti olemme joutuneet useimmissa kohteissa sijoittamaan tukiasemat rakennusten katoille jotta tukiasemien väliset linkit olisivat hyvät. Tämähän tietenkin valitettavasti heikentää vähän käytettävyyttä katutasolla.

Tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia isännöitsijöitä jotka ovat suhtautuneet avoimeen verkkoon positiivisesti ja antaneet meidän asentaa tukiasemia heidän isännöimiinsä kiinteistöihin, ja jotka ovat näinollen helpottaneet meidän työtämme. Samalla haluan kiittää Hammarin Sähkön kaapeloijaa Timo Kangasta, jonka toiminta on ollut todella rivakkaa ja erinomaista. Kiitokset myös LAN&WAN:lle jonka rooli MESH-verkon toteutuksessa on ollut merkittävä.

- Jonny Tiri, Oulun kaupunki

Veikkauksia, meneekö 10000 uniikkia laitetta rikki jo tässä kuussa?

Tukiasemien määrän kasvaessa myös laitekanta on monipuolistunut. Vanhojen Ciscon tukiasemien rinnalle on ilmestynyneet monikäyttöiset Linksysit ja buffalot, jotka OpenWRT:llä vuorattuna ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia verkon rakentamiseen. Linksysin tukiasemia voisikin jo kutsua verkonrakentajan purkkaliimaksi, jolla voi korjata melkein mitä vaan. Mielenkiintoisimpia virityksiä ovat varmaan liikkuvissa kohteissa olevat vpn-linksysit, jotka tunneloivat liikenteen @450-verkon yli panOULUn palveluihin, sekä Castrenin kentällä oleva linksys joka rakentaa hallintaverkon sen perässä oleville Strixin mesh-purnukoille. Monet "väliaikaiset" ratkaisut ovat jääneet elämään omaa elämäänsä, mikä taitaa olla kohtuullisen normaalia näissä ympyröissä.

Mesh-verkon rakentaminen on alkukankeuden jälkeen päässyt hyvään vauhtiin. Uusi tekniikka toi uudenlaisia ongelmia, joiden ratkominen ei ole ollut eikä ole kovin yksinkertaista, mutta ehkäpä nämä "kohtuullisen" kalliit laitteet vielä maksavat itsensä takaisin juoksevien kulujen pienenemisellä ja ulkopeittoalueen kasvamisella. Tässä taistelussa osumia ovat ottaneet varmaan pahiten sulakkeet ja asentajien hermot. On varmasti suorastaan mieltäylentävää kun olet vaivalla asentanut tukiaseman ja kuusi antennia 20:n metrin korkeuteen roikkuen yhdellä kädellä kaiteessa kiinni ja hetken päästä joku soittaa että voisitko kääntää sitä kolmatta antennia viisi astetta etelään. Ja seuraavana päivänä pitää lähteä sulaketta vaihtamaan. Kylmähermoista asentajaa tämä kyllä vaatiikin. Ainakin itselläni jäisi moni tukiasema asentamatta, sen verran korkealle niitä joutuu välillä laittamaan. Lupa-asioiden hoitaminen saattaa myös olla melkoista salapoliisityötä kun rakennusten isännöitsijöitä etsitään. Pienet kiitokset kaikille asianomaisille jo tässä vaiheessa, katsotaan sitten lopuksi tuleeko risuja vai ruusuja :)

Ja kaiken tämän uuden ja hienon keskellä jalkaväki on edennyt vauhdilla ja panOULUttomien rintama on joutunut perääntymään. Muutama urhea asentaja on raivannut tilaa tukiasemille monenlaisissa kohteissa, ja päästänyt mm. koululaisia nauttimaan vapaasta pääsystä Internettiin. Hyvä taistelukertomushan täälä blogissa Jonnyn/Juhan toimesta onkin jo. Se löytyy täältä.

Ai niin, asiaan...kolmesataa tukiasemaa on siis asennettu mutta vielä on matkaa 400:aan. Mesh asennukset vievät matkan jo hyvin lähelle, mutta muutama muukin pitäisi vielä jaksaa asentaa. Rakaa työtä siis vielä. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä jakaa kiitoksia kaikille asianomaisille ainakin moraalin kohottamiseksi. Yleensä ei kiitellä nimillä, mutta kiitokset Jonny, Jamppa, Jani ja Sami. Kiitokset myös yo:n porukalle hyvin tehdystä työstä ja OTT:lle yhteyksistä. Pienet kiitokset myös johtoportaalle :) Pysytään erossa johdoista!

Lopuksi muutama juhlakuva:

Vasemmalta ylhäältä: Ossi Salmi, Pauli Närhi, Mikko Kenttälä, Juha Tiensyrjä, Jani Hautaniemi, Jonny Tiri, Juha Kukkurainen, Timo Ojala

Vasemmalta alhaalta: Toni Hakanen, Sami Valvio, Heikki Riikonen, Heino Mattila, Antti Saari

Kuvasta puuttuu Jarmo Pudas.

Paikalla oli myös...

kakku.

Näin on viisi kuukautta taittunut Himalajalla hiimaillessa, eikä ole reissuun lähtö juuri kertaakaan kaduttanut! Monsuuni tekee tuloaan ja sää vaihtelee tunnista toiseen. Nyt pilkistää pilven raosta aurinko, kohta sataa vettä ja huomenna voi olla koko kylä niin sankan pilven sisässä, ettei nenäänsä pidemmälle näe. Kyllä oli Suomipojalla ihmettelemistä kun kylmä ja kostea monsuunipilvi ensimmäisen kerran toimiston ikkunasta sisään alkoi työntyä!

Pitihän se ihokin kertaalleen polttaa, etelässä kun ollaan. Tätä operaatiota suorittamaan tehtiinkin matkaa melkein kolme vuorokautta putkeen bussilla, junalla, jeepillä ja rikshalla, määränpäänä Nepalin pääkaupunki Katmandu. Katmandusta jatkoimme viisuminvirkistysreissuamme kauniiseen, nyttemmin turistirysäksi kudottuun Phewa-järven rantamille sijoittuvaan Pokharaan. Reissu meni mukavasti, vaikkakin hirvitystä herättivät lukemattomien liikenneonnettomuuksien jälkimainingit. Viivästyipä paluumatkalle lähtökin kahdella vuorokaudella kun maan opettajat lakkoilivat tehden tiesulkuja ja poltellen autonrenkaita kaduilla. Kaikesta huolimatta uskomattoman kaunis ja näkemisen arvoinen maa, jonne takulla vielä veri takaisin vetää :)

Työprojektit voisivat toki olla viimeisen viikon käynnistyessä paremmissa kantimissa, vielä täytyy viimeisiä viilauksia piirikaavioihin ja dokumentteihin ennen lähtöä tehdä, mutta eiköhän nuo kuosiin saada. Aikataulu on kaiken kaikkiaan pitänyt hyvin (vaikkakin on vaatinut tolkuttomasti töitä) ja ainoa homma mikä jäi ajan puutteen vuoksi tekemättä oli tuon Asterisk- serverin virittely. Saatiinpa tuossa muutama viikko takaperin ensimmäinen oikea piirilevykin syövyteltyä :) Prosessissa käytettiin Press’n’Peel tekniikkaa, jonka valitsin sen helposti opittavien ja vähäisten työvaiheiden, sekä yleisesti saatavilla olevien tarvikkeiden ja työkalujen vuoksi. Levyn laatu jätti vielä parantamisen varaa, ollen kuitenkin lupaava ensimmäiseksi yritykseksi.

Laturiprojekti muodostui lukuisten spesifikaatiomuutosten, kokeilujen, mittausten ja hinta-arvioiden jälkeen kutakuinkin seuraavaksi: verkkojännite (mitä tahansa väliltä 80-380Vac + 1kV piikit) muunnetaan järeällä muuntajalla ja tasasuuntaussillalla noin 16-26V tasajännitteeksi, joka reguloidaan akun lämpötilasta riippuen 13,5-14V latausjännitteeksi. Kuorman (tukiaseman) käyttöjännitettä ohjaa kahteen jännitevertailijaan perustuva LVD (Low Voltage Disconnect) yksikkö, joka suojelee akkua liialliselta purkautumiselta kytkien kuorman irti akun tyhjentyessä. Samalle piirilevylle on mahdollista kasata myös POE-injektori, sekä ylijännitesuoja ethernet- linjalle. Kotelointi jäi vielä harkinnan alle, mutta kasailin malliksi yhden kokonaisen laitteen vanhan PC:n virtalähteen kuoriin.

Täytynee vielä lopuksi mainita esiintymisestäni Intian Star News- televisiokanavalla, joka kävi tekemässä jutun AirJaldista jokin aika sitten. Kaikeksi onnettomuudeksi kukaan meistä pätkällä esiintyneistä työntekijöistä ei edes nähnyt ohjelmaa sen omituisen esitysajankohdan johdosta. Täytynee vielä huudella perään, josko saisivat toimitettua kopion, josta pääsisimme tarkistamaan kaikkien mieltä askarruttavan seikan: esiintyikö panOULU- tarra Intian televisoissa, vaiko ei ;) Tämä jäänee viimeiseksi Intian maaperältä lähettämäkseni blogientryksi, sillä jo Suomesta lähtöäni ennen varaamani Finnairin huippunopea (6,5h) suora lento kohti Helsinkiä lähtee Delhistä aika tarkalleen viikon kuluttua. Yksi asia on kuitenkin varma: tänne palataan vielä =)

Aloitetaanpas rautatieasemasta, linja-autoasemasta ja lentoasemasta. Näistä kolmesta lentoasemalla toimii jo panOULU-liittymä, ja kyseinen tukiasema saavuttikin kunnian olla (ymmärtääkseni) ensimmäinen tukiasema kautta aikain, jossa on ollut yli 1000 kuukausittaista käyttäjää. VR:n ja Matkahuollon kanssa on käyty keskusteluja tukiasemien asennuksesta rautatie- ja linja-autoasemalle, mutta tähän mennessä tuloksia ei ole syntynyt. Suosittelen siis, että kyseisissä paikoissa käydessänne annatte palautetta henkilökunnalle aiheesta – asiakaspalautteen voima kun on yleensä varsin voimakas. Voitte toki myös käyttää VR:n ja Matkahuollon www-sivuja palautteen antamiseen.

Jonkin verran olette kyselleet myös bussien ja junien panOULU-yhteyksien perään. Vielä nytkin on meneillään kokeilu panOULUn tarjoamiseksi busseissa, ja toivon mukaan tämä kokeilu päättyy hyvin, jolloin olisi ehkä mahdollista saada useampiin busseihin yhteyksiä. Myös suurimpia bussipysäkkejä on ehdotettu katettavaksi. Niistä osa hoituu varmasti mesh-verkon laajennuksella ensi syksynä. Noin periaatteen tasolla olisi mahdollista viedä panOULU myös Oulusta liikennöiviin juniin, mutta en usko VR:n olevan kovinkaan innoissaan moisesta.

Oulun yliopistollinen sairaala on ollut myös hyvin toivottu. OYSin kerrospinta-ala on kohtalaisen suuri, joten sen täydellinen kattaminen WLAN-verkolla olisi hyvin suuritöinen urakka. Tähän kaupungin 400 tukiaseman laajennukseen OYS:n kattaminen ei mitenkään sovi, mutta ehkä sille olisi jotakin tehtävissä. Itselle tulisi mieleen ainakin päivystyspolin ja muiden “yleisöalueiden” kattaminen, jos nyt ihan koko sairaalaa ei saadakaan katettua. Saas nähdä mitä tämän kanssa tapahtuu..

Toivotuimpien tukiasemapaikkojen listalle on päässyt myös Nallikari. Nallikarin leirintäalueellahan on jo muistaakseni seitsemän tukiasemaa, joten se alue on kohtuullisen hyvin katettu. Rannan kattaminen vaan on kovin hankalaa, sillä leirintäalueelta päin yhteyttä ei voi ampua puiden aiheuttaman signaalin heikentymisen takia, ja Edeniltä päin on hankala kattaa koko rantaa. Jos rannalla vain olisi jokin rakennus, johon saisi hyvät yhteydet, niin rannankin voisi saada katettua aika helposti…

Aika paljon on pyydetty ulkopeittoa johonkin tiettyyn osoitteeseen, pääasiassa ilmeisesti panOULUn hyödyntämiseksi kotikäytössä. Kaikkiin koteihin panOULUa ei ole tarkoituskaan saada kuulumaan, mutta joihinkin koteihinhan panOULU joka tapauksessa kuuluu. Valitettavasti joudun nyt toteamaan, että lisää ulkopeittoa on tulossa lähinnä keskustaan ja sen vilkkaimmille lähialueille mesh-verkon laajennuksen muodossa. Kauemmaksi lähiöihin ulkopeittoa tuskin tulee juuri nykyistä enempää.

Jonkun verran on esitetty toivomuksia myös panOULU-verkon saamiseksi Oulun naapurikuntiin, kuten Haukiputaalle, Kempeleeseen, Kiiminkiin ja Oulunsaloon. Näistä voinen sanoa sen verran, että alustavia keskusteluja on käyty lähikuntien kanssa yhteistyön aloittamiseksi, mutta aivan välittömästi panOULUa ei Oulun ulkopuolelle saada levitettyä. Kuten ennenkin, rakentava palaute kunnille langattoman verkon (on se sitten panOULU tai jokin muu) rakentamiseksi voi olla ihan paikallaan. Lain mukaan kuntalaiset saavat tehdä myös aloitteita.

Erinäiset yksityiset yritykset ja yhteisöt ovat olleet myös listalla, joten mainitsenpa niistä erikseen yhdessä. Kaupunki, yliopisto tai ammattikorkeakoulu eivät toimita tukiasema yksityisten toimijoiden tiloihin, mutta nämä yritykset ja yhteisöt voivat helposti tilata panOULU-liittymän toimimaan tiloihinsa. Jos siis haluatte esimerkiksi johonkin kahvilaan panOULU-peittoa, niin suosittelen antamaan palautetta suoraan heille. Liittymän sivuilta löytyy sitten tietoa siitä, ketkä kaikki liittymiä myyvät, ja operaattoreiden omilta sivuilta saa selville, mihin kaikkialle niitä saa.

Aika paljon olette myös kyselleet tukiasemia sellaisiin paikkoihin, jossa niitä jo on. Esimerkiksi Otto Karhin puistossa kuuluu panOULU varsin hyvin, kaupungintalolla on useita tukiasemia, jäähalli on kokonaan katettu, Tietomaassakin verkko toimii ihan mukavasti, ja kaupungin kirjastoissakin pitäisi olla jo tukiasemat.

Ihan kaikkia ehdotuksia en tässä nyt vielä käsitellyt, sillä niitä on reilusti yli 200 kappaletta. Kiitos siis palautteesta, ja toivottavasti noita tukiasema saadaan asennettua haluamiinne paikkoihin! Jos haluatte kysyä tarkemmin jostakin asiasta, niin kommentoikaahan ihmeessä.

Muissa uutisissa tänään (kun minähän tiedän, että te arvon lukijat rakastatte näiden lukujen kertausta ;) : panOULU sai taas uuden hienon käyttäjäennätyksen toukokuussa, eli 7836 käyttäjää. Kesäkuussa käyttäjiä oli himpun verran vähemmän, mutta siltikin yli 7500. Eiköhän se ennustettu 10000 kuukausittaisen käyttäjän raja mene loppuvuodesta rikki. :)

Nyt meillä on muuten jo jonkinasteinen tieto myös OAMK:n tukiasemia käyttävistä käyttäjistä. Käyttäjiä siellä oli kesäkuussa noin kaksi ja puoli sataa, mutta eiköhän OAMK:n tukiasemienkin käyttöaste nouse taas syksyllä, kun opiskelijat palaavat koulun penkille. Samoin noussee yliopiston käyttäjämäärä taas yli 2000 kuukausittaisen käyttäjän, sillä eihän tuolla näytä käytäviä tallaavan enää kuin muutama ihminen. Kymmenen tuhatta kuukausittaista käyttäjää lienee siis hyvinkin realistinen arvio loppuvuodelle. Aika hurjaa, että jo vuonna 2005 eräs henkilö on tämän ennustuksen ilmoille nakannut…

Vaan ilolla olen huomannut, että panOULU-kesäkisaan on tullut jo 973 osallistumista, ja tuossa luvussa ei vielä ole mukana torilla lapun täyttäneet. Kisa on voimassa vielä perjantain ajan, joten kannattaa osallistua. Palkintona on siis uusi Nokian N95 -puhelin.

Eli mars mars osallistumaan, jos et vielä sitä ole tehnyt! :)

Näin on tämäkin reissu jo kääntynyt ehtoopuolelle, ei voi taas kuin päivitellä ajan kulkua täällä kukkuloiden kupeessa! Pari viimeisintä viikkoa on kulunut tiiviisti kolvin, akkujen ja latureiden kimpussa hääriessä, uusia tukareita kun on putkahdellut verkkoon kuin sieniä sateella. Normi työpäivän pituudeksi on muodostunut 9-13h, tämän jälkeen kun kirmaa juoksulenkille tahi nyrkkipyykille niin eipähän tarvitse nukkumattia kylään houkutella!

Sain tässä päivänä eräänä kunnian osallistua airJaldi:n historian työläimmälle asennuskeikalle lähes tiettömän kumpareen laella. Pystytimme kuvassa näkyvän 7m tornin tukiasemineen, antenneineen, aurinkopaneeleineen, latureineen ja akkuineen päivineen ja saimmepa vielä tukiaseman molemmat radiot keskustelemaan 25km päässä tököttäviin vastaaviin :)
Lisää asennuksesta ja airJaldista yleensäkin osoitteessa: http://drupal.airjaldi.com/node/63

Kiirettä on siis pidellyt ja paljon onkin aikaiseksi saatu näin lomien alla. Eipä ole enää viikkoakaan kun itse kukanenkin lähtee latailemaan akkujaan, kuka millekkin puolelle maailmaa. Allekirjoittanuthan lähtee kaverinsa kanssa katsastamaan Nepalia osaksi pakolliselle viisuminvirkistysreissulle =)

Itse piirisuunnitteluun aikaa on juoksevien kiireiden takia jäänyt harmillisen vähän, eikä protoilu ole juurikaan viimemaininnasta edennyt. Tällä hetkellä laturiprojektini suurin dilemma on kuormavirran kompensoivan latauksen maksimivirran asettaminen. Eli suomeksi sanottuna tarkoitus on antaa akulle tietty maksimi latausvirta tähän kytketyn kuorman suuruudesta riippumatta. Kaikki lukijoiden(kin) ideat otetaan avosylin vastaan :)

Vähäisen vapaa- aikani olen kuluttanut tehokkaasti paikalliseen kulttuuriin tutustuen. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani täällä oli kaverini serkun häät, joihin sain kunnian osallistua ikäänkuin perheenjäsenenä. Suurkiitos tästä Ranalle! Juhlakaluja retuutettiin perinteen mukaan neljä päivää (ja yötä) jos jonkinmoisissa tamineissa rituaalista toiseen muun juhlakansan syödessä, juodessa ja tanssiessa. Hauskana yhteensattumana mainittakoon että juuri noiden neljän päivän aikana teekkarit (ja tietysti monet muutkin ihmisotukset) ympäri Suomenmaan juhlivat aktiivisimmillaan Wappua. Näin saatiin vierotusoireetkin kätevästi täällä päässä minimoitua ;)

Nyt aloitan ansaitun vapaan viikonlopun vieton, hauskaa kesän alkua vain kaikille lukijoille! Täällä Pauli Närhi, Dharamsala.

Monet teistä ovat ihmetelleet, miksi Nokian puhelimet kaatuilevat ottaessaan yhteyttä panOULUun. Tai ainakin aika moni on siitä verkon neuvontasähköpostiin viestejä laittanut. Kyseessähän on siis meilläkin ihan kohtuullisen hyvin tunnettu ongelma, joka esiintyy siis Nokian WLAN-puhelinten (ainakin N- ja E-sarjan puhelimet sekä 9300-sarjan Communicatorit) ja Ciscon tukiasemien välillä. Muiden merkkisten tukiasemien kohdalla ongelmaa ei ole havaittu. Ongelma ilmenee puhelimen kaatumisena WLAN-yhteyttä otettaessa usein, mutta ei kuitenkaan aina. Vaikka ongelma onkin tunnettu, ja siitä on ilmoitettu sekä Nokialle että Ciscolle, ei korjausta ole vielä tiedossa. Tarkkaa syytäkään ei tiedetä, mutta oma henkilökohtainen veikkaukseni (HUOM! tämä on siis ihan vain omaa spekulointiani asiasta) voisi olla Nokian puhelimissa oleva jollakin tavalla väärin toteutettu Ciscon Aironet-laajennosten käsittely. Tämä voisi ainakin jotain selittää, sillä ongelmaa ei tosiaan esiinny (tietääksemme) muiden valmistajien laitteilla, jotka eivät Aironet-laajennoksia käytä.

Hyviä uutisiakin on: ainakin uusi N95-puhelin näyttäisi toimivan panOULUssa samoin kuin muissakin verkoissa, joten toivottavasti siihen tehty korjaus leviää pian muidenkin puhelinten uusimpiin ohjelmistoversioihin. Parilla muulla tavalla olen kyllä N95:n saanut kaatumaan, mutta selvää parannusta ainakin WLAN-rintamalla on havaittavissa.

Täysin en kotosuomea ole mielestäni heittänyt, Leevit soittelee mankassa ja salmiakit olen saanut imeskellä itsekseni, nämä ulkomaan elävät kun ei tätä herkkua syö kuin kohteliaisuudesta ja pitkin hampain ;) Saunaa, ruisleipää ja muikkuja lukuunottamatta ei ole koti-ikävä vielä suuremmin vaivannut.

Tutuiksi ovat tulleet tiibetiläisen huumorin ja Israelilaisen tempperamenttisuuden lisäksi monet muut kansalliset ja kultturilliset piirteet aina Sveitsistä Australian kautta Amewiikkoihin asti. Ei ole aivan tuulesta temmattua väittää ettei McLeod Ganj (lähin kaupungin tapainen) ole Intiaa laisinkaan, niin kansainvälistä ja rentoa meno täällä on.

Jäniksen selässä täällä ei kannata asioitaan lähteä hoitamaan, eritoten kaiken karvaisissa virastoissa saa varautua jonottamaan ja odottamaan suomalaisen mittapuun mukaan hyyyyyviiin pitkään. Kuulinpa tuossa tarinan tosielämästä kun kaverini oli kuskannut moottoripyörää junalla, eikä paikallinen "VR":n henkilökunta ollut ehtinyt kokonaan purkaa Delhiin jäävää kuormaa. Pyörä oli näinollen matkustellut kahdeksan päivän aikana reilut 3000km omistajan odotellessa ja hiiltyessä välietapissaan. Paikalliseen terveydenhuoltoon puolestaan tuli tutustuttua raivotauti-piikkien muodossa rasistisen vahtikoiran käytyä aamulenkillä ollessani kiinni persaukseen. Näin jäljestä päin naurattaa, mut kyllä sillon kismitti kun housutki repes...

Töissä on tullut paiskittua pitkää päivää laturiprototyyppien parissa jotta saataisiin tilattua tarvittavat pelit ja vehkeet kunnollisten laitteiden valmistamiseksi. Ohessa pari kuvaa ensimmäisestä toimivasta LVD (Low Voltage Disconnect)- protosta, jonka kasasin pahvin palaselle vanhoista PC:n powereista haalimistani komponenteista :) Nyttemmin protoilu on hieman helpottunut kun Mikey toi Israelista tullessaan kunnollisia bread- ja stripboardeja. Samassa satsissa tuli kasa uusia komponentteja ja blankkoa piirilevyä, joista pitäisi alkaa loihtia lopullisia tuotteita.

Työt ovat kaikessa monipuolisuudessaan olleet erittäin mukavia, eikä vapaa-ajankaan kuluttaminen ole ongelmaksi muodostunut, saa nähdä koska sitä taas raaskii koneen ääreen runoilemaan istahtahtaa Teitä panOULU-blogin lukijoita jutuillani pitkästyttämään ;) Nyt pistän pillit pussiin ja suuntaan live-musiikin tahdittamalle lounaalle loistavassa seurassa!

Tarroja oli toki tilattu tasan 54 kappaletta, mutta koska kahdessa tilauksessa ei ollut muuta kuin katuosoite, ja yhdestä puuttui postiosoite (katuosoitteen perusteella kirjeen olisi voinut lähettää ainakin kolmeen eri Oulua ympäröivään kuntaan, ja todennäköisesti aika moneen muuhunkin kuntaan), niin lopputulemaksi jäi 51 tarraa. Satahan noita oli varattu, mutta yritänpäs joskus kehitellä jonkin muun tavan jakaa noita panOULU-tunnustuksenhaluisille.

Ja ai niin, tulihan meillä taas uusi käyttäjäennätys ;)

Tukiasemien yhteydet on tällä kertaa toteutettu ns. repeater-tyyliin, eli Nallikarissa on kahdella ulkotukarilla langallinen yhteys, ja muut sitten vain toistavat näiden verkotettujen tukiasemien signaalia. Tällä tavalla yksittäisen tukiaseman kaista puolittuu maksimaalisesta 54 megabitistä, mutta eipä ne nopeudet niin suuria siellä päin Oulua ole, että tästä olisi haittaa. Vaan jospa vielä saataisiin se yksi respan katolla oleva tukari nousemaan pystyyn, niin viimeisetkin noista seitsemästä ulkotukarista toimisivat.

(Huomatkaa nuo hienot kynttilät kakussa. ;)

Täytyi tässä useampaan kertaan tarkistaa ennen kuin uskoin että pian tulee kolme viikkoa täyteen siitä kun karistin Suomen lumet kengistäni, niin on vilkkaasti aika kulunut että jonkinlaisesta aikavääristymästä lienee kyse! Vääristymistä puheenollen täytynee mainita pari yötä sitten kokemastani vatsalaukun toimintamekanismin nyrjähdyksestä... Odotettavissa ollut mahatauti kuitenkin talttui onneksi yhden tuskaisen yön jälkeen, pitänee koputella puuta vastaisen varalle :)

Maan tavat alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, eikä enää edes jokaisesta kummallisuudesta tule näpättyä valokuvaa :p Videoklipit olen huomannut äärimmäisen tehokkaiksi tilanteen ikuistajiksi ja noitapa alkaakin läppärin kovo olla väärällään. Tämä on kyllä paikka jossa näkee kaiken väristä ja kokosta sakkia, varsinkin nyt kun Dalai-lama on pitänyt kaikille avoimia opetuksia temppelissään. Yhteenkään suomalaiseen en tästä huolimatta ole vielä törmännyt.

Työn syrjäänkin olen jo päässyt pureutumaan ja ihan mielenkiintoisilta nämä täkäläisetkin hommat vaikuttavat. Tähän mennessä on tullut pakerrettua UPS:ien korjauksen, tukareiden konffauksen ja antennien asennuksen/suuntauksen parissa. Pykäsimmepä pystyyn täkäläisellä mittapuulla suht lyhyen (16km) langattoman linkinkin tuossa päivänä eräänä, alla kuva suuntausvaiheesta \/

Tulevissa haasteissa siintää muunmuassa äärimmäisen edullisten ja luotettavien SLA-akkulaturiohjainten kehittäminen, tuotteistaminen ja pienimuotoisen paikallisen tuotantolinjan pystyttäminen henkilöstön koulutuksineen... Hommia siis riittää myös joka toiselle työpäiväksi merkitylle lauantaillekkin ;) Ja jahka tuo projekti hetkeksi hellittää niin pyrin virittämään käytössä jo olevaa Asterisk- pohjaista puhelinvaihdetta vastaamaan nykyajan vaatimuksia.

Nyt taidan kuitenkin laittaa pannun tulelle jotta pääsen nautiskelemaan erinomaista Intialaista teetä hunajan ja maidon kera, hyvää yötä :)

Telluntien katolla oli suorastaan pelottavaa, sillä luonnollisesti tähän vuodenaikaan siellä on todella todella liukasta. Meistä ainoastaan Toni uskalsi kiivetä kaltevaa kattoa pitkin tasanteelle katsomaan vanhoja antenneja, joita pitäisi vähän siirrellä tätä linkkiä varten. Onneksi Mikko lupasi ottaa tämän siirtelynakin vastaan ja käydä ensi viikolla säätämässä antennit kohdilleen.

Jospa tästä mukavasta pikku väliprojektista tulisi nyt muutakin kuin katolta maahan lässähtänyt pannukakku…

Palvelu osaa tällä hetkellä etsiä käyttäjän tämänhetkisen sijainnin panOULUn tukiasemien koordinaattitietojen perusteella, ja sittenpä se laskeekin (oletuksena) kymmenen lähintä känkkylää tai muuta paikkaa, josta saa jotain känkyn sukuista. On myös mahdollista näyttää enemmän tai vähemmän ruokapaikkoja, sekä etsiä kaikki ruokapaikat jonkin tietyn säteisen ympyrän sisältä. Lisäksi on mahdollista näyttää kartalla ja listassa mikä tahansa kombinaatio känkkylöistä, känkyn sukuista ruokaa tarjoavista paikoista, GP-paikoista ja ketju-GP:istä. Ja jos nämä kaikki mahtavan hienot ominaisuudet joita olen luetellut toimivat jossain muuallakin kuin täällä Tietotalossa, olen hyvin hyvin tyytyväinen.

Jos siis lähimpien känkkylöiden etsiminen kiinnostaa, niin kokeilkaahan ihmeessä tuota palvelua. Se on tosiaan vasta ihan beta-vaiheessa, ja korjauksia sun muita muutoksia on varmaankin jollakin aikatululla luvassa. Olisi myös hienoa, jos viitsisitte kommentoida sen toimivuudesta tänne blogiin, sekä kertoa mahdollisista virheistä. Parannusehdotuksiakin saa laittaa, tai oikeastaan niitä mielelläni vastaanottaisin.

Jossakin vaiheessa yritän varmaan väsätä tuosta sellaisen version, joka jaksaisi toimia myös esimerkiksi WLAN-puhelimilla. Ne kun eivät jostain syystä oikein tykkää tuota Google Mapsia pyörittää.

Pakko on vaan silti vielä muistuttaa, että todellisuudessahan noita tukiasemia on panOULUssa jo reilusti yli 600. Ehkä tässä jonakin kauniina päivänä saamme listoillemme vielä ne OAMK:n tukiasemat, jotka sieltä puuttuvat. Toivossa on hyvä elää.

Ja jos joku ei vielä kuun vaihteessa huomannut, niin helmikuussa tuli taas uusi käyttäjäennätys – 6091. Näistä asioista olisi helppo kirjoitella tänne blogiin vaikka ja mitä, mutta muistaakseni olen jo aiemmin tehnyt merkintöjä samasta aiheesta. Siitä vaan niitä lukemaan ja noita uusia lukuja samalla tavalla laskeskelemaan :)

Miljoonakaupungin Delhin saasteista ja melusta siirryimme rapakon takaa saapuneiden kolleegoideni kanssa junalla Dharamsalaa lähimmälle asemalla, jossa meitä oli odottamassa autokyyti määränpäähämme. Matka sujui silmät pullollaan kaikkia ihmeellisyyksiä tuijottaessa O.O Paikanpäällä sain käyttööni pienen ja hyvin vaatimattoman huoneen kalustettuna kaapilla, sängyllä ja pöydällä. Kokkailla voi kaasuliedellä ja vessan seinälle teippasin kyltin "ELÄ LAITA VESSAPAPERIA PÖNTTÖÖN!!" Paikka alkaa jo tuntua kodikkaalta, vaikkei täällä jatkuvien sateiden takia ole kuin alle kymmenen astetta lämmintä niin ulkona kuin sisälläkään. Ja täällä sitä vasta mukavia ihmisiä onkin!

Työtehtävät alkavat pikkuhiljaa selkiytyä ja näyttäisi siltä että joudun/saan ottaa haltuuni verkon ylläpidon ja uusien tukiasemien ja linkkien pystytyksen ja säätämisen. Aloitan myös pian erään ukkossuojan sisältävän POE-palikan reverse-engineeraamisen, koska noita haluttaisiin täällä kalliin ostohinnan vuoksi valmistaa itse. Haasteita siis piisaa. Täytyy kyllä sanoa että varsinkin antennien ja tukiasemien asennuksesta ja peittoalueen optimoinnista olisi Oulussakin opittavaa. Kirjoittelen myöhemmin lisää tämän verkon rakenteesta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Nyt kuitenkin painun pehkuihin kun kello on jo 23:15 (teillä siellä suomessa 19:45)

Eipä minulla nyt muuta tällä erää, voisinpa nyt jatkaa vaikka erään paikkatietoisen www-palvelun koodailua. Siitä lisää ehkä myöhemmin.

Edit kello 11.28: Näköjään myös Oulun paikallinen valtamedia uutisoi aiheesta, ja suuri suomalainen tietokonelehtikin kirjoitti oman uutisensa.

Edit kello 13.57: Myös Prosessori julkaisi uutisen aiheesta. Pitäisiköhän tämän otsikko vaihtaakin vaikka nimelle “Lehdistöseuranta”?

Ainiin, homman nimihän on se että meikäläinen nousee muutaman tunnin päästä Delhiin lentävään koneeseen määränpäänäni viisi kuukautta hieman eksoottisemmissa maisemissa langattoman verkon parissa työskentelyä. Tarkemmin sanoen paikkaan nimelta Dharamsala on matkamiehen nokka. Tulen raportoimaan tänne blogiin aika-ajoin tunnelmia tuosta kauniin vuoriston ympäröimästä pikkukaupungista ja sen lähiseuduista, joille langatonta vapautta toimitamme :) Projektista, johon osallistun voi lukea halutessaan lisää osoitteessa http://tibtec.org/

Testikäytössähän tuo taitaa vielä olla, jatkosta maaliskuun lopun jälkeen ei ole vielä tietoa. Mutta hauska silti, ja jos Hailuodossa kulkisin usein, olisi netissä surffailu lauttamatkan aikana ihan järkevä tapa viettää aikaa.

Eräs jonkin verran aikaa vienyt projekti on ollut myös tukiasemakartan teko Google Mapsin päälle. Kyseinen karttahan on niinsanottu mash-up, joka utilisoi kaiken maailman hienoja termejä, kuten AJAX ja Web 2.0. Tukarikartta – vaikka melkein toimiva jo onkin – ei kuitenkaan ole vielä läheskään valmis. Olisi siis hienoa, jos voisitte antaa kartasta palautetta ja parannusehdotuksia vaikkapa kommentoimalla tätä blogientryä.

Vaan nytpä lähden kohti kotia.

Tuossa vähän aikaa sitten meillä oli yliopiston porukalla palaveri, jossa ideoitiin panOULUun paikkatietoisia palveluja. Mukana listassa olivat perinteiset “jätä tähän paikkaan muiden käyttäjille sisältöä”, “näytä lähin ravintola kartalla”, “etsi reitti tästä paikasta johonkin muualle” ja pari yksinkertaista peliä. Jotain muutakin mietimme ja ideoimme, mutta emme mitään ihan mahdottoman uutta ja innovatiivista.

Tämän takia haluaisinkin kysyä nyt teiltä, arvon lukijat, että millaisia paikkatietoisia palveluja te haluaisitte panOULUssa käyttää? Mikä saisi sinun sydämesi sykkimään ja sukat pyörimään jaloissa? Millainen olisi juuri sinun haluamasi paikkatietoinen palvelu, jota tahtoisit käyttää panOULUssa joka ikinen päivä? Kerro se meille, niin ehkä se toteutuu :)

Viime maanantaina panOULUn palomuurista blokattiin ulospäin porttiin 25 menevät yhteydet roskapostiongelmien takia. Tämä tarkoittaa suomeksi siis sitä, että postia ei voi SMTP:llä enää lähettää panOULU-verkosta muuten kuin koneen mail.panoulu.net kautta. Jos joku kuitenkin tarvitsee välttämättä autentikoitua yhteyttä johonkin ulkopuoliseen SMTP-palvelimeen, ja tämä yhteys ei nyt enää toimi, niin suosittelen selvittämään onko palveluntarjoajan submission-portti (eli siis portti 587) käytössä. Jos on, niin autentikoitu postin lähetys toimii sitä porttia käyttäen.

Eipä minulla nyt muuta. Jatkakaa.

Oli tosiaan ihan hauska käydä julkistus-/lehdistötilaisuudessa, kun sai ihan käytännössä testata tuon toimivuutta. Ja toimihan se, ihan kohtuullista vauhtia jopa. Ajelu suoritettiin kaupungintalolta Oulunsalon lentokentälle, ja koko matkan ajan bitti luisti ihan mukavasti. Tosin, kun saavuimme lentokentälle, hajosi Flash-OFDM-yhteys joksikin aikaa – ilmeisesti tukiasemassa oli jotain vikaa. Se kuitenkin korjaantui pian, ja matkan jatkuessa surffaus jatkui. Paikalla oli perinteisten puhujien lisäksi Nokian edustajia, joiden esittelemä N800 Internet Tablet on muuten aika hottis pakkaus. Erityisesti tällaiseen bussisurffailuun kämmenselaimet ja WLAN-kännykät soveltuvat mainiosti. Läppärit toimivat moisessa käytössä vähän heikommin, vaikka niilläkin voi jotain tehdä. Ahdastahan se tietysti on läppäriä aukoa bussissa.

Tämä kokeilu jatkuu maaliskuun loppuun saakka, joten jos haluatte kokeilulle jatkoa mahdollisesti vaikkapa bussilinjojen 4, 5, 6 ja 7 muodossa, niin käyttäkäähän ahkerasti noita busseissa olevia tukiasemia. Mitä enemmän käyttäjiä ja mitä enemmän positiivista palautetta asiasta, sitä todennäköisemmin nuo panOULU-tukarit tulevat jokaiseen bussiin tässä kaupungissa. Eli käyttäkää ja antakaa palautetta! :)

Ai niin, se joulukuussa arvuuttelemani laatikko sisältää siis Flash-OFDM-clientin ja panOULU-tukiaseman, ja kyseisen näköisiä laatikoita on siis busseihin asennettu.

Nyt tuokin vika on onneksi korjattu, ja paikannuspalvelu toimii jopa astetta nopeammin nyt kuin aiemmin. Tämä johtuu siis siitä, että enää se vehje ei pollaa käyttäjiä (pahimmillaan) joka ikisestä tukiasemasta SNMP:llä, vaan kysyy suoraan ultimaattiselta logiparserinhärpättimeltä, missä tukarissa tämä tietty käyttäjä on. Koska nyt suoritetaan vain tämä yksi prosessi (joka vieläkin voi joskus olla hiukan hidas, mutta useimmiten nopea), tulee tulos ruudulle vanhaan verrattuna suorastaan warppivauhtia. :)

Muutakin uutta paikannuspalvelussa on, nimittäin astetta helpompi parseroitavuus. Kun klikkaat tästä, niin voit katsella paikannuspalvelun tuloksia puhtaassa tekstimuodossa, ja klikkaamalla tästä saat pelkät koordinaattisi. Luonnollisesti molemmat linkit toimivat vain panOULUn käyttäjille, ja koordinaatit ovat meidän kaikkien hyvin tuntemassa KKJ3-muodossa. Siitä vaan väsäilemään vaikka Google Mapsin päälle jotain palveluja, jotka osaavat kertoa, missä oletkaan liikkunut :)

(En kai minä vaan liian usein kerjää teiltä kommentteja?-)

Tästä asiasta voisin sanoa sen verran, että kun kesällä noihin aiemmin toteutettuihin verkkobusseihin törmäsimme, niin mehän nohevina poikina hommasimme käyttöömme Linksys WRT54G3G -tukiaseman, jossa on paikka 3G-kortille. Siihen Ossi onnistui asentamaan OpenWRT:n, ja kun saimme lainaksi vielä 3G-kortin ja invertterin, niin siinäpä oli meillä mobiilitukiasema. Huvin vuoksi kävimme autolla ajelemassa eri puolilla Oulua ja testaamassa, miten yhteydet verkkoon onnistuivat tukiaseman kautta. Kyllähän ne jotenkuten toimivat, mutta 3G-kortilla oli paha tapa aina välillä vaihtaa GPRS:n puolelle, joka aiheutti packet lossia ja (yllätys yllätys) hidasti yhteyden modeemitasolle. Pääasiassa näiden ongelmien takia tätä pikku projektia ei pidemmälle jatkettu.

Aivan aluksi pitää kiittää teitä kaikkia, että olette käyttäneet verkkoa näinkin ahkerasti! Lahjomaton tilastosivumme tietää kertoa, että panOULUlla on ollut vuonna 2006 kokonaiset 15061 eri käyttäjää. Nämä käyttäjät ovat käyttäneet verkkoa noin 32,6 miljoonaa minuuttia, eli siis noin 22600 vuorokautta. Jokainen käyttäjä onkin käyttänyt verkkoa siis vuoden aikana keskimäärin puolitoista vuorokautta, joka on hyvin suuri luku. Taaskin, tarkempaa tilastollista analysointia pitäisi näistä kivoista luvuista suorittaa, mutta kyllähän tämä jotain viitettä antaa verkon hurjista käyttömääristä.

Sessioitakin on käyttäjillä ollut vuoden aikana lähes 1,2 miljoonaa. Keskimääräisen session pituus on ollut noin 28 minuuttia, ja keskimäärin jokainen käyttäjistä on käyttänyt verkkoa noin 77 kertaa vuoden aikana. Tokihan jotkut ovat sitä voineet käyttää huomattavan paljon enemmänkin, ja jotkut ehkä vain kerran, mutta minusta on silti ihan hauska laskeskella näitä keskimääräislukuja :)

Tukiasemajoukkokin on vuoden 2006 aikana reilusti yli kaksinkertaistunut. Alkuvuodesta niitä oli noin 200 kappaletta, ja nyt tämänhetkinen luku näyttää jo yli viittäsataa. Kolmisen sataa tukaria on siis tullut uutta, ja ihan tarpeeseen käytön kasvun perusteella ovatkin tulleet. Kiitokset siis kaupungin ahkerille työntekijöille, jotka ovat lähes 150 tukiasemaa laittaneet, sekä tietysti myös Paulille, joka on lähestulkoon yksin ruuvaillut yliopiston seiniin satakunta tukaria. Lisäksi operaattorit ovat myyneet panOULU-liittymiä varsin kiitettävää tahtia. Lisää tukiasemia saamme toivottavasti pian listoillemme, ja eiköhän ensi vuoden loppuun mennessä niitä ole asennettu jo yli 800.

Sekin päivä olisi kiva nähdä, kun panOULUssa on yli 1000 tukiasemaa kiinni. Ihan tänä vuonna se ei varmaankaan tapahdu, mutta ehkä jo ensi vuonna.

Vuodesta 2007 voisin sen verran kertoa, että tänä vuonna verkossa tehdään muutamia t&k-projekteja. Näistä ensimmäinen alkaa jo tammikuun aikana, ja siihen liittyy kiinteästi se valkoinen laatikko, josta kirjoitin joulukuun alussa. Enempää en uskalla tässä vaiheessa paljastaa, kun asia ei vielä täysin julkinen ole. Muutakin mielenkiintoista verkossa tapahtuu kyllä tämän vuoden aikana, vihjailenpas niistä hiukan myöhemmin ;)

Uudenvuodenlupauksena teille, arvon lukijat, voisin antaa vaikkapa sen, että aion tämän vuoden aikana kirjoitella tänne blogiin vähintään yhtä ahkerasti kuin viimekin vuonna, ja ehkä jopa hiukan ahkerammin. Yritän myös saada nuo muut kirjoittelemaan tänne aina kun aihetta löytyy. Muistakaahan tekin kommentoida ahkerasti, aika vähän noita kommentteja vielä viime vuonna tuli ;)

Menestysta vuodelle 2007!

Tänään juuri saimme listaan 500:nnen tukiaseman. Mikä lie tonttu sen on käynyt paikalle asentamassa. No ei kait sentään, kovalla työllä noi 500 tukiasemaa on asennettu ja vaatinut melko monen ihmisen panoksen. Ja tietysti muutama lisäihminen hoitamaan tukiasemat verkkoon, laittamaan ne käyttökuntoon, ylläpitämään, ja jopa tekemään päätöksiä asennuspaikoista. Kiitokset kaikille henkilöille jotka ovat olleet mukana rakentamassa tätä langatonta tonttuilua!

Hieno asia että verkko on laajentunut näin "räjähdysmäisesti", mutta vielä hienompaa on katsoa loppuvuoden käyttäjätilastoja. Vale, emävale tai tilasto, mutta kuitenkin kaikki merkit näyttävät voimakasta verkon käytön kasvua. Saatta toki olla että tontut ovat olleet suurin käyttäjäryhmä, mutta uskon kuitenki että yhä useampi ihminen on löytänyt panOULU-verkosta jotain käyttämisen arvoista. Eli suurin kiitos kuuluu kaikille tuhansille panOULU-verkon käyttäjille, jotka ovat saaneet mukavasti "käyrät nousuun"! Jos luette jopa tätä blogia niin erittäin hyvää Joulua ja onnelista uutta vuotta kaikille!

Kuluva vuosi on ollut varsin mielenkiintoinen ja haastava, vaikka välillä on jouduttu päätäkin hakkaamaan seinään. Mielenkiintoisia projekteja on luvassa ensi vuodellekin, enempää tässä vaiheessa paljastamatta :) Paljon on opittu ja paljon on jäänyt oppimatta. Virheitä on tehty ja niistä on opittu tai ei olla opittu. Lainsäädäntö saattaa vielä ajaa koko projektin polvilleen jos päättäjät katsovat että tontut voivat käyttää verkkoa hyväkseen väärällä tavalla. Yhteistyö viranomaisten kanssa on kyllä sujunut mallikkaasti. Aika näyttää. Ensi vuosi nyt ainaki aluksi...

P.S. Joulun kunniaksi tässä taisi tulla blogi-historian ennätys kliseissä ja liirumlaarumissa. ]]> 38@http://www.panoulu.net/blog/ panoulu Fri, 22 Dec 2006 16:37:00 +0200 http://www.panoulu.net/blog/archive/2006-12-18/tutkimus_langattomien_verkkoje http://www.panoulu.net/blog/archive/2006-12-18/tutkimus_langattomien_verkkoje#comm Tuossapa teille pieni uutinen viime viikolta koskien langattomien verkkojen tietoturvaa (siis muidenkin kuin vain WLAN-verkkojen). Uutinen kirvoitti panOULUn porukassa kielenkantoja aika paljon ilmestyessään, eikä täysin syyttä. Vähän nimittäin tuntuu, että uutisen pohjana olevan tiivistelmän kirjoittajat eivät joko ole lukeneet taustalla olevaa tutkimusta kokonaan, tai yrittävät vain löytää sieltä ne eniten kohua herättävät asiat, vaikka ne eivät täysin olekaan tutkimuksen pääpointteja. No, itse kukin voinee tuon asian todeta tai olla toteamatta lukemalla tutkimuksen täältä. Ihan mielenkiintoista asiaa, voin suositella!

Niin ja, olihan siellä tutkimuksen lähdeluettelossa Tonin kirjoittama blogientrykin viime kuun alkupuolelta ;)

Jostain ihme syystä tämä blogin kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle tässä syksyn mittaan. Johtuukohan se siitä, että kesällä tuli jo kerrottua niin monia asioita tästä panOULUn päivittäisestä touhusta, että mitään kerrottavaa ei enää ole? No, samapa tuo, ainahan täällä sattuu ja tapahtuu. Nytkin tapahtui sen verran, että erään panOULU-liittymiä myyvän firman toiveesta lisäsimme tukiasemalistaan myös tuloillaan olevia tukiasemia. Tuleepahan tällä tavalla kerrottua vähän sitäkin, mihin päin verkko laajenee aika lähitulevaisuudessa.

Muissa uutisissa tänään: joulukuu alkoi, ja uusi käyttäjäennätys syntyi jälleen. Marraskuussa verkkoa käytti siis lähes 5100 eri käyttäjää, joka ylitti lokakuun käytön melkein 400 käyttäjällä. Aika huimaa kasvua siis verkolta, mutta joulukuulta odotamme juhlapyhien takia hiukan pienempää käyttöastetta. Mutta marraskuun aikana verkon käyttöminuutteja oli huimat 7,1 miljoonaa (joka on siis lähes 5000 käyttövuorokautta), ja kun tästä sopivasti laskeskellaan, niin Katri Keskivertokäyttäjä on verkkoa käyttänyt lähes vuorokauden verran koko kuun aikana. Kun sessioiden määräkin kasvoi lähes 162 tuhanteen, on yhden session pituus keskimäärin noin 44 minuuttia. Lokakuussa session pituus oli keskimäärin noin 37 minuuttia, joten siinäkin on selvää kasvua nähtävillä.

Tietystihän nämä luvut eivät kerro ihan koko totuutta, vaan pitäisi tehdä jonkinmoista tilastollista analyysiä verkon käytöstä. Sitäkin on varmasti taas jossakin välissä luvassa, sillä niitä tilastoja on ajettu aina silloin tällöin verkon esittelykalvoja tehdessä. Kunhan näistä päälle painavista projekteista on selvitty, niin voisin vaikka minäkin yrittää hiukan koodailla statistiikkaskriptejä, jotta niitä tilastoja tosiaan saataisiin vaikka joka kuukausi.

Tuossa vieressä Jamppa muuten värkkäilee tuollaisen valkoisen laatikon kanssa (kts. kuva alta), jonka mitat ovat kutakuinkin 28 cm kertaa 38 cm kertaa 18 cm. Kuka arvaa, mitä siellä on sisällä ja mitä sillä tehdään? Ensimmäisenä oikein arvanneelle (ja ainakin toimivan sähköpostiosoitteen jättäneelle) voin palkinnoksi luvata vaikkapa panOULU-tarran, jollaisen minäkin olen kannettavaan tietokoneeseeni liimannut. :)

Nyt siis pitäisi kommentoinnin toimia, joten olkaapa hyvät taas :)

No, nytpä on teille sitten ihan uusia viikon kysymyksiä, joiden keksimisessä seuraavaksi vuodeksi meinasi jo mielikuvitus loppua kesken. Toivottavasti nautitte niistä yhtä paljon kuin minä niiden tekemisestä :)

“Tuli tuossa tehtyä ihan jännä tukiaseman asennus tuonne Höyhtyän asukastuvan vintille. Helppo homma näin ammattilaiselle… ;-) Mutta oli siellä muutama mutka matkan varrella.

Esim. Onko kellään kokemusta kattotikkailla rimpuilemisesta yhden käden varassa ku toisessa kädessä on asennus salkku ja tukiasema rompehet? Noh… Helppo homma näin ammattilaiselle… :-) Ensimmäinen porras tuotti pikkasen vaikeutta, sillä matka maasta ensimmäiselle portaile oli suurehko. Suomalaisella sisulla kovalla alkuponnistuksella siitä kuitenkin selvittiin.

Näin oltiin jo urheilullisesti suoritettu korkeushyppy. Seuraavana haasteena oli tietenkin maratoni ja vuoristokiipeily

Mikä sen kivempaa kuin pieni sukellus tuntemattomaan (näin perjantain kunniaksi).

Viimeinen haaste. Suunnistusta / tetsausta pimeässä. Valoa oli kyllä näkyvissä tunnelin päässä. (Tukiaseman sijoituskaappi löytyi)

Tekniikan näyttökoe onnistui vallan mainiosti. Tukiasema mennä lupsahti paikalleen ilman ongelmia. Mutta kylmyys ja aikaisemmin nautittu runsas kahvi / liikunta rupesi jo ikävästi painamaan vatsan alapuolisilla seutuvilla ja näin ollen aiheutti pientä ikävää painetta tavaroitten kokoamisessa. Eli ei muuta kuin rompehet kasaan ja pikastartti pois. Mutta niinhän siinä kävi että ei askel tuntunut oikein toimivan. Tuntui kuin joku olisi halunnut minun jäävän tänne pimeään ja synkkään luolaan vähäksi aikaan.

Onneksi kaverit eivät olleet kotona.

Kaikki kuitenkin meni ihan kivasti ja hengissä selvittiin. Ei muuta kuin hyvää viikonloppuja kaikille. :-)”

Langattomien verkkojen tietoturvasta puhuttaessa yleisesti ensimmäinen asia mikä mainitaan on radiorajapinnan salaus eli ilmassa liikkuvien pakettien salaaminen jollain menetelmällä. Siihen on olemassa monia eri tapoja alun wep-salauksesta kehittyneempiin wpa-menetelmiin. Mutta kysymys kuuluu: Onko todellista hyötyä salata liikenne muutaman (kymmenen tai ehkä sadan) metrin matkalta jos liikenne kuitenkin kulkee isossa pahassa Internetissä salaamattomana? Onko oikein antaa käyttäjälle vääränlainen "turvallisuudentunne" mainostamalla salausta lyhyellä matkalla? Mielestäni ei ole. Parempi on jos ihmiset tietävät että uhkia on ja he osaavat varautua niihin. Tässäkin tapauksessa tietoisuuden lisääminen auttaa enemmän kuin tuhat "tietoturvaratkaisua", joilla on pahana tapana myös unohtaa eräs tietoturvan perusominaisuus eli saatavuus. Olemme aina pyrkineet suosittelemaan ns. päästä päähän suojauksia kuten ssh tai vpn. Silloin liikenne on salattu aina päätelaitteelta palvelimelle asti riippumatta välissä olevasta verkosta ja sen tietoturvasta. Tälläisiä yhteyksiähän käytetään esimerkiksi pankkipalveluissa, joissa on ssl-suojaus. Radiorajapinnan salauksessa käytettäviä metodeja on myös useita erilaisia, joka saattaa aiheuttaa joidenkin päätelaitteiden toimimattomuuden verkossa. Esimerkiksi wlan-kännyköiden kanssa voi odottaa ongelmia.

Miten langattoman verkon tietoturva sitten eroaa "normaalista" tietoturvasta. Siten että radiorajapinnan kuunteleminen on helpompaa kuin langallisen. Ei tarvitse etsiä verkkopistoketta mihin laittaa koneensa, vaan mennä vain tukiaseman lähelle. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä että käyttäjä on niin sanotusti pesäpallomailan ulottuvissa eikä jossain maapallon toisella puolella. Jokainen voi sitten miettiä kumpiko on parempi. Yksi ongelma voi myös olla ns. rogue access pointit eli tukiasemat joihin on laitettu tunnettu verkon tunniste (esim. panoulu), mutta liikenne kulkee väärän tahon kautta ja kyseinen taho tarkkailee verkkoliikennettä. Samanlaisia "man-in-the-middle" hyökkäyksiä voi tosin tapahtua myös langallisissa verkoissa. Kannattaa käyttää päästä päähän salattuja yhteyksiä aina kun vaaditaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Yleisesti suurin osa mahdollisista tietoturvauhista koskevat samalla tavalla langattomia verkkoja ja langallisia verkkoja. Pitää muistaa että langattomassakin verkossa liikenne kulkee lopulta lankoja pitkin.

Langattoman verkon salaamisella on toki omat käyttökohteensa. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä erilaisista tilanteista:

Matti Meikäläisellä on kotona 2mbps dsl-liitymä ja hän asentaa sen perään langattoman tukiaseman surffatakseen kotisohvalla. Hän ei halua että naapurin Pentti Peruskäyttäjä käyttää hänen yhteyttään omaan surffaukseensa. Matti määrittää tukiasemaan wep-salausavaimen ja saman avaimen myös kannettavaansa. Valitettavasti Matin uusi wlan-kykenevä kännykkä ei tue wep-salausta joten sillä hän ei pääse verkkoon. Pentti ei pysty käyttämään Matin verkkoa koska ei tiedä salausavainta (ainakaan ilman tietomurtoa).

Matti Meikäläisen firma Matin Mopo Oy haluaa ottaa käyttöönsä langattoman verkon josta on pääsy firman palveluihin. He eivät halua että ulkopuoliset pääsevät käyttämään verkkoa. Lisäksi verkon palvelut ovat niin kriittisiä että he kaipaavat vahvaa salausta. Matin Mopo Oy:n ylläpitäjät määrittävät tukiasemat käyttämään wpa-tason salausta tarpeellisen tietoturvan saavuttamiseksi. Valitettavasti puolet firman kannettavista joudutaan uusimaan.

Oulussa päätetään alkaa kehittämään kaikille käyttäjille avointa langatonta verkkoa. Aluksi tukiasemiin laitetaan wep-salaus. Salasana laitetaan verkon nettisivuille että ihmiset voivat oikeasti käyttää verkkoa. Joku insinööri alkaa miettimään, että mitä hyötyä on salausavaimesta, joka on kaikkien nähtävillä Internetissä. Salaus poistetaan. Kaikki IEEE 801.11a/b/g-standardeja tukevat päätelaitteet voivat käyttää verkkoa.

Tämä oli todellakin vain pintaraapaisu tietoturvan ihmeelliseen maailmaan ja esimerkiksi käyttäjien tunnistamista ei tässä nyt käsitelty ollenkaan. Ehkäpä jatkossa kirjoitamme jotain siitäkin asiasta. Jos ajatellaan Internetin tietoturvaa niin puhutaan miljoonista erilaisista "solmuista" joiden toteutuksesta ei tavallisella käyttäjällä ole mitään tietoa. Yhden solmun tietoturva on tässä mittakaavassa melko olematon tekijä. Mutta juuri näihin erilaisiin solmuihin koko Internetin kehittyminen perustuu. Välillä tuntuu samalta kuin katsellessa tähtitaivasta...

Kello alkaa olemaan yhteenvedon aika:

Langattoman verkon tietoturvattomuutta ei tulisi korostaa eikä langallisen verkon tietoturvaa pitää parempana. Tietoturva on kokonaisuus jota ei yksittäisillä menetelmillä pystytä ratkaisemaan. Riskien tiedostaminen on parempi kuin väärä turvallisuudentunne. Tietoturva kannattaa suhteuttaa erilaisiin tarpeisiin. Blogin kirjoittaja ei ole oikein ajan tasalla.

Joku aktiivinen kävijä on saattanut myös huomata, että panOULUn uutiset saa nykyisin tilattua myös RSS-feedinä sekä suomeksi että englanniksi. Muutama päivä siinä meni tuota uutismokkulaa väsätessä, mutta näyttäisihän tuo ihan kohtuudella myös toimivan. Periaatteessa, jos joku sitä kovaäänisesti mahdollisesti alkaa vaatia, olisi aika helppoa lisätä tuki myös Atom-feedille, joka ainakin periaatteellisessa mielessä olisi RSS 2.0:aa parempi vaihtoehto. Eli, kiinnostaako jotakuta Atom?

Tulevaisuudessa pitäisi ainakin tuonne sivuille ilmaantua jotakin tietoa verkossa tapahtuvista tutkimus&kehityshankkeista, kunhan ehdin itsekin niistä ottaa riittävästi selvää. Lisäksi olisi tarkoituksena laittaa uusille palvelimille pyörimään jonkin sortin (moderoitu) postituslista, johon kuka tahansa voisi liittyä ja täten vastaanottaa panOULUn uutisia ja ilmoituksia vioista ja käyttökatkoksista. Pitäisi kai siis ottaa selville, sopiiko joku jo olemassa oleva postilistamanageri käyttöömme, vai pitäisikö ihan vaihteen vuoksi koodata oma. Jos jollakulla on heittää jonkin hyvän, toimivan ja kustomoitavan postilistamanagerin nimi, niin kommentoikaa aiheesta ihmeessä.

Jatkanpas dokumentaation kirjoittelua…

Ja näinpä meillä on täällä huone täynnä upouusia tukiasemia (noin 80 kappaletta käsittääkseni), joita kaupungin pojat sitten asentelevat erinäisiin paikkoihin. Johan tässä kuukausi menikin, että oikein mitään ei voitu asentaa, kun kaikki oli lopussa.

Jepjep, lähtispä viettämään viikonloppua. Yritän taas ensi viikolla kirjoitella enemmän, kun alkaa uusi kuukausi ja uusi työajan laskenta ;)

Asennusurakka täällä yliopistolla tuntuu venyvän ja paukkuvan kun ihmiset alkavat osata vaatia kuuluvuutta tarvitsemiinsa paikkoihin, mutta mikäpäs täällä on asennellessa kun asiat kuitenkin sutviutuvat suhteellisen helposti verrattuna noihin kaupungille tehtäviin asennuksiin :) Uusimmat peittoa täällä saaneet alueet löytyvät prosessilta, fysiikalta, taloustieteiltä ja maantieteeltä. Myös ensimmäisen kerroksen pääkäytävät alkavat olla katettuina ja saipa kauan ja hartaasti toivottu koneen saunakin oman tukiasemansa.

 Projekti on ollut käynnissä jo yli vuoden ja 400:sta tukiasemasta reilu 100 on asennettu. Projektia on jäljellä reilu vuosi. Jokainen näkee että kiire iskee tällä aikataululla. Muutamia asioita pitää kuitenkin huomioida ennen kuin aletaan arvostelemaan asennusvauhtia. Ensinnäkin asioiden ja käytäntöjen opettelu vaatii oman aikansa. Kaupungin satsaus panOULU-verkkoon toi mukanaan uusia ongelmia aina lupa-asioista hieman hitaampaan organisaatioon asti. Toimintatapojen opettelu ja käytäntöjen hiominen vie oman aikansa. Laitehankintojen viivästyminen aiheutti oman latenssinsa verkon laajentumiseen. Itse tukiaseman elämänkaari sisältää sijoitussuunnittelun, lupahakemuksen, konfiguroinnin, kaapeloinnin, asennuksen, testauksen ja ylläpidon. Mikään näistä ei tapahdu hetkessä. Tällä hetkellä toimintatavat ovat kehittyneet melko "ketteriksi" ja uusien tukiasemien asennusprosessi vie huomattavasti vähemmän aikaa nyt kuin alussa. Eli siis katsomme luottavaisina reilun vuoden ja 400 uuden tukiaseman päähän. Jos ei tule ongelmia...

Onneksi Kismetin uutisosiossa olikin viesti, että ohjelma on saatu pyörimään hyvin myös Nokian 770 Internet-tabletissa.

Kismetin asennus 770:aan meni jopa yllättävänkin kivuttomasti. Alkuun kämmenselaimet (kuten jotkut näitä 770:ia haluavat kutsua) piti toki päivittää uusimpaan käyttöjärjestelmäversioon, sillä vanhalle versiolle ei ollut toimivaa Kismet-pakettia. Onneksi 770:n voi nykyään päivittää helposti myös Linuxin kautta käyttämällä Maemon tarjoamia työkaluja. Tämän jälkeen asentelinkin sitten Maemon sivujen kautta löytyviä paketteja järjestyksessä becomeroot, osso-xterm ja dropbear, sitten apt-getilla komentoriviltä ncurses-base -paketin, ja tämän jälkeen vielä paketit kismet, gpsd ja maemo-bt-plugin. Näillä paketeilla Kismet lähtikin pelittämään ihan kunnolla, ja pienen käynnistysskriptin teon jälkeen ennen Kismetin käynnistystä yhdistetäänkin Bluetoothilla GPS-palikkaan ja käynnistetään GPSd.

Yhdistelmä Kismet + GPSd on ihan vekkuli. Halutessa näillä ohjelmilla voidaan kerätä dataa siitä, missä kaikkialla mikäkin WLAN-verkko kuuluu, ja tämän jälkeen pyöräyttää Kismetin mukana tulevalla gpsmap-nimisellä skriptillä kerätystä datasta kartat. Kuuluvuuskartoiksikin näitä sanotaan, mutta valitettavasti ihan näin helppoa se ei kuitenkaan ole. Kartan tekoon tarvitaan nimittäin myös karttapohja kuvana, kuvan keskipisteen koordinaatit ja kuvan mittakaava. Jotta joku kaunis päivä voisin panOULUstakin näitä hienoja kuuluvuuskarttoja pyöräyttää, pitäisi minun vielä kokeillen etsiä minulle annetun kartan mittakaava. Harmi vaan, että kuuluvuuskartan pyöräyttäminen noin 20000 pikselin kertaa 20000 pikselin karttakuvasta kestää tällä melko uudella kannettavallanikin noin 45 minuuttia... Kun työpäivän aikana ehtii kokeilla noin kahdeksaa eri mittakaavaa, arvattavasti homma ei ole kovin vauhdikasta.

Vaan toivottavasti jonakin päivänä löydän sen oikean mittakaavan (tai sitten teen skriptan, jonka laitan palvelimille pyörittämään kuvia ja yritän tätä kautta löytää oikean mittakaavan), ja te kaikki seitsemän lukijaa saisitte nauttia kunnollisista ja ajantasaisista panOULU-kuuluvuuskartoista (jotka eivät tietystikään pidä paikkaansa rakennusten sisällä :)

"Sulaminen" oli sinänsä ihan mielenkiintoinen tapahtuma, vaikkakaan kenenkään paikallaolleen mielestä ei erityisen hauska. Homma alkoi, kuin tuona kyseisenä tiistaina yliopistolla huomattiin IGMP-liikenteen lisääntyneen verkossa huomattavasti. Ongelma näytti tutkimisen jälkeen tulevan kaupungin osasta panOULU-verkkoa, mutta kovin pitkään asiaa ei ehditty tutkia - Oulun Tietotekniikka kun joutui ottamaan kaupungin osuuden panOULUsta irti muusta verkosta, jotta liikenne ei olisi häirinnyt kaikkea muutakin toimintaa. Keskiviikkona 23.8. asiaa alettiin tutkia sitten oikein kunnolla, ja tällöin kuultiin että kaupungin asentamat noin 70 uutta Ciscon 1242 -tyyppistä tukiasemaa lähettivät kukin niin paljon liikennettä verkkoon, että kytkimet olivat aivan tukossa.  Jotta panOULU-verkosta generoitunut liikenne ei olisi hajottanut koko kaupungin verkkoa, piti OTT:n sulkea kaikki panOULU-portit pois kaikista kytkimistä.

Porukalla lähdimme tutkimaan yhtä vianaiheuttajaksi epäiltyä paikkaa, kaupunginarkistoa, jonne oli juuri tuolloin tiistaina asennettu kaksi tukiasemaa. Mitään erikoista liikennettä ei siellä kuitenkaan näkynyt, joten ymmällämme jatkoimme tutkimista. Samana päivänä kävi ilmi sellainen vika kyseisten pakasta vedettyjen Ciscojen IOS-versiossa, että tukiasemat vastaavat IGMP Snooping -nimisen ominaisuuden ansiosta tietynmuotoisiin IGMP-paketteihin. Tämä IGMP-paketti on toki taas tämän tietyn muotoinen, ja kun jokainen 70 tukiasemasta vastasi ensimmäiseen pakettiin, tuli jokaiselle tukiasemalle 69 uutta pakettia vastattavaksi. Tätä pallottelua jatkui, kunnes liikennettä oli niin paljon, että kaupungin verkko meni täysin tukkoon.

Kaupungin osuutta panOULU-verkosta yritettiin liittää takaisin muuhun verkkoon keskiviikkona 30.8., mutta valitettavasti muutamassa paikassa olleet "tyhmiin" kytkimiin kiinnitetyt tukiasemat jatkoivat IGMP-pakettien pallottelua edestakaisin vielä "fiksujen" kytkimien porttien sulkemisen jälkeenkin. Tämä pakettitulva levisi taas koko verkkoon, ja kaupungin osuus oli pakko toistamiseen sulkea pois muusta verkosta.

Onneksi Cisco oli kuitenkin jo julkaissut korjauspäivityksen 1242-sarjalle. Aluksi firma oli ilmeisesti todennut: "Tuohan on ihan normaalia käytöstä, ei sitä tarvitse korjata", mutta muutaman suuremman verkon sulamisen jälkeen oli asia korjattu. Yksitellen tukiasemia ylös nostellen tukiasemien firmwaret päivitettiinkin, ja nyt on taas suurin osa kaupungin tukiasemista toiminnassa. Eivät kuitenkaan kaikki, sillä joitakin osia verkosta ei nosteta ennen kuin mahdollisesti samaan tapaan haavoittuvat kytkimet päivitetään uudempiin.

Nyt siis pitäisi uusienkin tukiasemien olla turvassa tällaiselta IGMP-myräkältä (vanhathan sitä olivat jo, sillä niistä puuttuu kokonaan IGMP Snooping -ominaisuus), mutta koputanpas puuta. Olisipa kiva, jos verkkoon ei tällaisia vikoja enää tulisi, mutta koskaanhan ei voi näitä asioita tietää etukäteen.

Langaton mesh-verkko on (yleensä WLAN-) tukiasemin toteutettu itsestään reitittävä ja reititystään korjaava ad-hoc -verkko. Meshiverkossa olevissa tukiasemissa on jokin reititystä hoitava ohjelmisto (meillä testissä tällä hetkellä OLSR), joka jatkuvasti tarkkailee viereisten tukiasemien olemassaoloa ja linkkien laatua. Mikäli jokin tukiasema tippuu pois verkosta, uusi tukiasema tulee signaalin kantomatkan sisään tai linkissä viereiseen tukiasemaan on jotakin häikkää, yrittää mesh-ohjelmisto löytää uuden reitin muihin tukiasemiin ja Internetiin. Esimerkiksi jos langallisen verkkoyhteyden omaava tukiasema, joka yleensä on oletusreititin ulospäin kaikille viereisille tukiasemille joutuu sähkökatkon uhriksi ja täten tippuu pois verkosta, etsivät tätä tukiasemaa reittinään Internetiin käyttäneet muut tukiasemat uuden reitin Internetiin jotakin muuta kautta.

Vaikeaselkoista, eikö?

panOULUn testi-meshiverkkoa yritetään tällä hetkellä saada pelaamaan Linksysin monikäyttöisten WRT54GL -laitteiden avulla. Valitettavasti tämä tie ei ole ollut täysin ongelmaton. Sinänsä meshiohjelmiston asentaminen laitteisiin ei ole hankalaa, ja ne jopa juttelevat keskenään oikein mukavasti meshiverkossa, mutta niitä ah-niin-ihania pikku bittejä on ollutkin hiukan vaikeampi saada liikahtamaan ulospäin. Alkuun yritin tehdä asiaa helpoimman kautta ja laitoin meshin pyörimään WRT54GL:n sillattuun verkkoliitäntään, jossa ovat siis yhteenliitettyinä sekä WLAN- että LAN-kortit. Homma toimikin noin periaatteen tasolla ihan oikein, mutta normaalien megabiteissä luettavien nopeuksien sijaan liikenne liikkuikin vain kilobittien nopeudella - eikä edes kovin monen kilobitin vauhdilla. Kuukkelia käyttämällä (ja monen päivän pään seinäänhakkauksen jälkeen) suostuin uskomaan, että ad-hoc -moodissa olevaa WLAN-korttia ei vain voi laittaa samaan siltaan LAN-kortin kanssa ilman kuvatunlaisia ongelmia. Ohjelmiston, ajureiden tai raudan päivittäminen uudempaan ei auttaisi mitään, homma vaan ei pelaisi. Ainoa mikä voisi auttaa olisi kernelin puukottaminen niin, että tietyntyyppistä liikennettä ei yksinkertaisesti sallittaisi, mutta siitä olisi aivan liikaa vaivaa tähän tilanteeseen.

Normaalisti OpenWRT:hen pohjautuvia eri mesh-ratkaisuja (esim. Freifunkia) käytettäessä on tapana käyttää NATia tuomaan yhteys Internetiin. Meidän tapauksessamme homma vaan ei ole niin yksinkertainen, sillä Internetin sijaan meshiverkosta pitäisi päästä panOULU-verkkoon, ja panOULU-verkosta pitäisi päästä puolestaan mm. tarkkailemaan tukiasemien tilannetta ja päälläoloa. Tämän kaiken NATtaus aika tehokkaasti estää, ja vaikka kiertoreittejä löytyisi, ei tämä ole hyvä ratkaisu. Jotain muuta on keksittävä. Reititetäänpäs siis!

Reititys näyttäisi tällä hetkellä olevan ainoa toimiva ratkaisu yhteysongelmaamme, mutta sekin vaatii jonkin verran työtä. Ensiksikin, jollekin palvelimelle on myös asennettava OLSR-ohjelmisto, jotta yleensäkin joku kone pystyisi saavuttamaan myös meshiverkossa olevat tukiasemat. Tämä tuo mukanaan lisää broadcast-liikennettä panOULU-verkkoon, joten olisi kai ihan suotavaa eristää se omaan VLANiinsa muuta verkkoa häiritsemästä. Lisäksi nyt kun meshiverkko on omassa aliverkossaan, pitäisi sinne reitittää liikennettä tämän OLSR:ää pyörittävän palvelimen kautta. Ei siis muuta kuin jaetaan sinnekin staattinen reitti kaikille palvelimille ja käyttäjille dhcp:llä. Ja vieläpä pitäisi laittaa dhcp-forwarderi ja ilmeisesti myös proxy arp mesh-tukiasemiin päälle, jotta meshiverkon takana olevat "oikeat" tukiasemat ja niitä käyttävät tavalliset käyttäjät saisivat panOULU-verkon IP-osoitteet ja voisivat käyttääkin verkkoa.

Hommaa siis on. Ja ei tämä kyllä verkon rakennetta oikein millään tavalla yksinkertaista, vaikka perusfilosofiana on ollutkin pitää verkko aina niin yksinkertaista kuin suinkin vain on mahdollista. Kammottava purkka-liima-viritelmä siis. Olisi ihan hauska tietää millaisia viritelmiä kaupallisissa mesh-ratkaisuissa on käytetty ja muistuttavatko ne tuota yllämainittua mitenkään.

Joku teistä on ehkä saattanutkin jo huomata, että minä en ole missään välissä kertonut, mitä tällä hienolla & mahtavalla meshiverkolla oikein aiotaan tehdä. No, noin esimerkiksi sillä voitaisiin viedä noita panOULU-tukiasemia sellaisiin paikkoihin, joissa on sähköt mutta ei minkäänlaisia verkkoyhteyksiä. Muunlaisiakin käyttötarkoituksia on mietitty, mutta niistä voinemme kirjoitella sitten joskus myöhemmin, kunhan tämä testi-meshiverkko on saatu tulille.

Pojat toimivat mittasuhdevastaavina :) Kävi mielessä että josko kaikki olisi saanut tulille yhtäaikaa, mutta tuosta kanuunasta lähtevä n. 6W ympärisäteilevä lähetysteho ei varmastikaan olisi ollut kenellekkään hyväksi...

Sitten kun vielä saisi ne seinäkiinnikkeet niin noita voisi alkaa asentelemaan...

Tuli muuten pistäydyttyä viime viikolla Kajaanissa katsastelemassa Mittalaitelaboratoriolla tukaripaikkoja ja noiden pitäisikin olla asennettuina ja toiminnassa parin viikon sisään. Edistystä siis kaikesta huolimatta tälläkin rintamalla tapahtuu :)

Kaikki on kyllä kokeiltu. "netstat -r" antaa ihan oikeannäköisen reititystaulun. Clientilta voi pingata reititintä. Kaikki vivut ja liput ja laput on asetettu oikeaan asentoon. Netmaskit on moneen otteeseen tarkistettu ja oikeaksi todettu. Homma ei vain toimi.

Mitä ihmettä tälle vielä voi tehdä?!?

(No, onneksi sentään postit alkoivat kulkea nyt taas yliopiston porukan kovan työn toimesta. Eihän noita olekaan tullut kuin vähän toista sataa vasta... Niin ja pajullekin saattaisi joku Oulun yliopiston opiskelija päästä myös, kun reverse-dns alkoi sekin pelata.)

Voi kunpa saisimme pian niitä meille luvattuja julkisia osoitteita, niin saisimme uudet (jo paikoilleen asennetut) palvelimet verkkoon ja hoitamaan verkon palveluita. Eipähän tarvitsisi enää kärsiä vanhan raudan mukanaan tuomista ongelmista.

Töihin tultua on mielenkiintoista huomata, että yön/aamun aikana tukiasemia on pudonnut maailman menosta, eli yhtäkkiä tukiasemia onkin offline 14, eikä 7 kuten edellisenä päivänä. Ei muuta kuin vikojen metsästykseen.

Ensin suunta kohti yhtä yliopiston luentosaleista, jossa sattuu olemaan konferenssi käynnissä, joten tyydymme aluksi kokeilemaan auttaisiko uplink-piuhan vaihto eri kytkinporttiin (aiemmin todettu ongelma tiettyjen kytkimien kanssa), mutta mitään kehitystä parempaan ei tapahdu. Kun boottikaan ei auttanut, päätimme odottaa kunnes konferenssissa tulee tauko niin käymme testailemassa tukiasemaa tarkemmin. Suunta kohti yliopiston pääkirjastoa. Offlinena oleva tukiasema löytyi ja tietyllä tavalla vilkkuvista ledeistä päättelimme, että tukiasema ei saa muodostettua itselleen yhteyttä. Vika olikin varsin perinteinen, eli joku ystävällinen kirjaston käyttäjä oli ilmeisesti halunnut lainata tukiaseman pistokkeeseen tulevaa yhteyttä ja napannut tukiaseman uplink-johdon irti seinästä.

Syönnin jälkeen pojat (Juha ja Pauli) ottavat suunnan kohti luentosalia. Pojat iskevät sarjakaapelin kiinni tukiasemaan ja paljastuu, että tukiasema on jäänyt johonkin hämärään reboottauslooppiin, eli tukiasema käynnistyy vain kokoajan uudestaan ja uudestaan. Ei muuta kuin tukiasema matkaan toimistolle ja tutkimaan mistä ihmeestä loputon uudelleenkäynnistely johtuu. Toimistolle päästyä korjaus oli yhtä ihmeellinen, kuin vikakin, eli se oli korjautunut matkalla toimistolle. 10min tukimisen jälkeen toteamme, että nyt tukiasema toimii aivan moiteitta. Samalla vilkaisu tukiasemalistaan näyttää myös sen, että pari tukiasemaa on tullut takaisin linjoille aivan itsestään. Pojat lähti viemään luentosalin tukiasemaa takaisin ja vilkaisemaan parin muunkin tukiaseman tilanteen.

Onneksi palvelinongelmilta on vältytty joten käyttäjille katkot on ollut vähäisiä, mutta eihän sitä tiedä mitä loppupäivä tuo tullessaan. :) Hassua, että kaikki sattuu samalle päivälle.

(myöhemmin lisättyä) Luentosalin tukiaseman lopulliseksi viaksi paljastui vika Power Over Ethernet -palikassa. Muutaman muun tukiaseman kohtaloksi oli koitunut hajonnut kytkin, nyt on uusi tilalla ja enää 3 offline :)

Ja sitten muihin uutisiin: tänään tiistaina 1.8.2006 panOULUn tukiasemalaskuri näyttää lukua 300. Ihan komea luku, mutta jos lupauksiin on uskomista, niin sen pitäisi vielä tämän vuoden puolella nousta jo noin 500 tukiasemaan. Saas nähdä.

Oikeastihan tukiasemia on jo pitkään ollut yli 300, mutta valitettavasti OAMK:n tukiasemat eivät tuolla listalla (ainakaan vielä) ole. Niiden tarkkaa määrää ei kukaan täällä panOULUn puolella pysty sanomaan, mutta arvioisimme niitä olevan noin 60. Tutkimme asiaa ja yritämme saada nekin tukiasemat listalle, jotta tietäisimme tarkalleen kuinka monta tukiasemaa verkosta tällä hetkellä löytyy ja ovatko ne toiminnassa.

Onnistuisikohan tällainen Oulussakin? Itse ainakin hyvin mielelläni lukisin sähköpostia ja surffaisin webissä bussissa matkalla yliopistolle...

Edit 17:39: Näköjään myös Pariisissa on moista WLANin sijoittamista bussiin harrastettu. Eiköhän tuota olisi kohta aika kokeilla samaa myös täällä?

Nyt on pari viikkoa töitä takana ja alkaa olla perillä mitä kaikkea on puolenvuoden aikana tapahtunut ja pikkuhiljaa alkaa selvitä mitä tässä seuraavaksi on luvassa. Tänään saatiin taasen uusia villejä ideoita tulevaisuuden varalle ja nyt sitten testauksia suorittamaan. :) Niistä toivottavasti lisää tulevaisuudessa.

Torstaina ja perjantaina sitten kiertelimme Jampan kanssa yhtä lukuunottamatta kaikki kaupungin asentamat Linksysit, ja korvasimme ne Ciscon tukareilla. Hommaa riitti kahdelle päivälle varsin paljon, sillä Linksysejä ei oltu kiinnitetty oikein mitenkään (koska ne kuitenkin vaihdetaan joskus), jolloin Ciscojen takalevyille piti porailla reikiä ja ruuvailla niitä paikoilleen oikein urakalla. Taino, olisihan ne pitänyt ruuvailla joka tapauksessa, mutta poraa olisi tarvinnut käyttää hiukan vähemmän. Samalla reissulla kiinnittelimme useampaan tukiasemaan patch-antenneja, kun nuo Linksysien kumiankat eivät niin hirveän kummoisia antenneja ole. Kaksi päivää siis meni reissussa, mutta onpahan nyt Ouluhallilla, jäähallilla, Neuvokkaassa, kaupunginteatterilla, Toppeliuksessa sekä parissa sivukirjastossa Ciscon upouudet tukarit paikoillaan. Vielä kun olisi niitä a-radion antenneja ollut...

Lopputuloksena kävimme perjantai-iltapäivänä heittämässä Paulille tänne yliopistolle kokonaiset kuusitoista tukiasemaa ja läjän antenneja (ne viisi laatikossa ollutta tuotiin jo aiemmin hätäapuna). Pääseepähän hän nyt ainakin vähän pidemmälle jatkamaan asenteluja, ja kaupunki on nyt palauttanut lähes kaikki lainalaitteistaan yliopistolle. Jäi niitä Linksysejä kaupungin haltuun toki vielä yhteensä kahdeksan kappaletta. Näillä olisi tarkoitus jossakin vaiheessa käydä testaamassa ulkopeiton rakennusta langattomin linkein haastavissa luonnonolosuhteissa. 

Eilisen olinkin lomalla mustikoita poimimassa, mutta tänään olen sentään ehtinyt jo konvertoida kaupungin ihmisten kirjoittaman panOULU-käyttöönohjeistuksen Windows XP:lle html-muotoon. Vielä en ole jaksanut kääntää tekstiä englanniksi (enkä ehkä sitä teekään, sillä ruutukaappaukset pitäisi tällöin ottaa myös uusiksi), enkä ole ehtinyt kirjoittaa ohjeita muille käyttöjärjestelmille. MacOS X tulisi nyt ensimmäisenä mieleen alustasta, jolle ohjeistus olisi hyvä kirjoittaa, mutta ainakin erään panOULUn parissa työskentelevän Mac-advokaatin juttujen perusteella tämä olisi täysin tarpeetonta. :) Mutta kyllä, ohjeistuksia eri laitteille on tarkoitus kirjoitella ja laittaa panOULUn sivuille vielä tämän kesän aikana. Jospa jostain saisi joskus niitä laitteita lainaan, joille ohjeistusta pitäisi tehdä.

Vaan ehkäpä minä taas päätän tämän kirjoitteluni tähän. Jospa joku noista muista voisi välillä kirjoitella tänne jotain. Mikko ja Ossi, kuulolla?

Mikä saa sydämesi sykkimään, kerro se meille.

Olen nyt viikon verran saanut tässä kesäduunissani tehdä "oikeita töitä", eli asennellut tukiasemia alkukesän aikana kartoittamiini paikkoihin ja näin parinkymmenen tukarin maistiaisten perusteella ihan mukavaa värkkäystähän tuo on. Tai ainakin vaihtelua ainaiseen koneen ääressä kököttämiseen ;) Purkkeja on tullut ruuvailtua jopa sellaiseen tahtiin, että käyvät vähiin ennenkuin uusi lasti Linksysejä saapuu. Muutenkin tarvikkeiden hankkiminen on osoittautunut näin aluksi asennuksen pullonkaulaksi, mutta jospa tilanne tästä pikkuhiljaa normalisoituisi.

Aivan ensimmäiset 13 huostassani ollutta Linksys WRT54GL- purkkia asentelin Oulun Normaalikoulun, eli "Norssin" tiloihin. Homma kävi alkukankeudesta huolimatta aika jouhevasti, mistä suuri kiitos kuuluu Norssin puolesta yhteistyötä tehneelle Heikki Mikkolalle. Tukarit ovat asennettuina paikoilleen ja odottelevat että oikein konffattu vlan löytää tiensä perille.

Yliopiston kampuksella Biokemian laitos sai tänään haluamansa 3 tukiasemaa ja kuuluupa panoulu nyt myös tiloissa L7, L8 ja L9. Pikaisesti laskien paikoillaan on nyt noin 1/7 tämän kesän asennuksistani :) Hommaa siis riittää, mutta eiköhän aina välistä löytyne aikaa istahtaa hetkeksi blogin ääreen vuodattamaan tuntoja asentajan arkipäivästä.

Tuo www-selain tuossa tarkoittaa aika pitkälti sitä, että kännykässä olisi suotavaa olla myös wlan-yhteys, jotta tätä panOULU-verkkoa voisi hyötykäyttää silläkin. Kun nämä asiat yhdistetään yhteen laitteeseen ja lisäksi otetaan huomioon kotimaisuus ja 3G-valmius, jää jäljelle enää kolme laitetta: Nokian mallit E70, N80 ja N91. Noista ehdottomasti kiinnostavimmalta näyttäisi tuo N91, onhan siinä sentään ihan mp3-käyttöön tarkoitettu 4 gigatavun kiintolevy.

Olisihan toki mahdollista, että hankkisin erillisen puhelimen ja sen toisen laitteen, jolla voisi sitten soitella musiikkia ja ehkä jopa selailla weppiä. Tällöin pitäisi hommata jokin ihan perus kamerapuhelin 3G-valmiuksin, sekä mp3-soitin. Vaan minuapa jostain syystä on alkanut ärsyttää kantaa erillistä musiikkisoitinta mukana, kun sillä ei oikein muuta voi tehdä, ja siitä on vieläpä aina akku lopussa - laiska minä kun ei jaksa ladata sitä koskaan. Jokin PDA tai kämmenselain tyyliin Nokia 770 voisi olla myöskin ratkaisu tähän, sellaisellahan saisi tehtyä musiikin soiton lisäksi vaikka ja mitä hauskaa, ja wlan-yhteydet panOULUun toimisivat aika varmasti. 770:aan saisi myös kaikenlaisia hyödyllisiä lisäohjelmia vaikkapa pikaviestintään ja paikannukseen - Maemo Mapper vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Ongelmaksi vaan muodostuu näillä palkoilla laitteiden hinta - puhelin, Nokia 770 plus parin gigan muistikortti sekä yksinkertainan gps-laite tekisivät äkkiseltään reilun 800 euron loven lompakkoon, ja ilman gps:ääkin yli 750 euroa. Siinä on eroa pari sataa euroa tuohon N91:een, joka ei ehkä ihan niin monikäyttöinen olisi, mutta eipähän tarvitsisi kantaa taas montaa laitetta mukana.

Oman ongelmansa muodostavat sitten kännykkäliittymät. Olisikohan tuo mitenkään järkevää sitten ostaa jokin 3G-kytkykauppapaketti? Jos jaksaisi maksaa noin 40 euroa kuussa, niin sillä rahalla saisi N91:n ja minulle riittävän määrän puheaikaa ja tekstiviestejä. Kahden vuoden sopimuksella tuokin kyllä maksaisi jo noin 900 euroa, mutta eipä siinä puheluille jäisi enää kuin kolmisen sataa kahden vuoden aikana. Samaa luokkaa siis kuin nykyinenkin puhelinlasku, ja eipähän tarvitsisi ihan samantien uhrata suurta summaa puhelin hankintaan. Toisaalta olisihan siinä omat puolensa ostaa puhelin erikseen ja maksella puhelinlaskut omana eränään, eipähän tarvitsisi sitten talvella kituuttaa pelkän makaronin varassa vain sen takia, että on pakko maksaa 40 euroa kuussa puhelimen osamaksuerää.

Mikä onkaan lopputulos tämän kaiken turhanpäiväisen pähkäilyn jälkeen? Ei kai mikään. Ehkä tässä pitäisi vielä hetken aikaa katsella, mihin suuntaan nämä puhelinmarkkinat ja -ominaisuudet muuttuvat, ja yrittää pärjätä nykyisellä laitekombinaatiolla vielä muutama kuukausi. Kyllähän tällä läppärillä netissä surffailee, puhelimella puhuu ja soittimella musiikkia kuuntelee (jos on muistanut ladata akun). Alkaisipa vaikka testata meshiverkkoa Jampan kanssa.

No, onhan sitä sentään jotakin saatu aikaiseksi tämänkin viikon aikana. Keskiviikkona kävimme porukalla vaihtamassa Nallikarin leirintäalueen vanhan vastaanottorakennuksen katolla olevan antennin johdon, ja tämä temppu paransikin kuuluvuutta ihan mukavasti. Harmi vaan, että sateen takia emme voineet käydä testaamassa, joko Nallikarin hiekkarannallakin olisi kuulunut panOULU. Alkuperäinen johto oli muuten noin 50 metriä pitkä, ja tämän 50 metrin aikana signaali vaimenee kaapelissa noin 6,5 dB. Uusi kaapeli on vain 15 metrin mittainen, mutta se on myös ohuempi eli hiukan heikkolaatuisempi. Kaapeli vaimentaa signaalia enää vain noin 3 dB, joten saavutettu hyöty on luokkaa 3,5 dB. Tämähän siis tarkoittaa käytännössä sitä, että signaalin voimakkuus on hieman yli kaksinkertainen missä tahansa pisteessä aiempaan verrattuna, eli tukiaseman käytännön toimintasäde on kasvanut ihan huomattavasti. Kuinka paljon kauempana signaali nyt kuuluu, sitä en osaa sanoa, sillä leirintäalueen puusto pitää kyllä huolen kuuluvuuden nopeasta vähenemisestä. No, eiköhän tuosta nyt jotain iloa leirintäalueen käyttäjillekin ole. Jospa sitä verkkoa tässä joskus saataisiin sinne rannallekin päin vähän laajennettua.

Pesäpallokirjurina jo muutaman vuoden toimineena olin viime tiistaina hyvin tyytyväinen siihen, että Oulun pesäpallostadionillekin saatiin yksi tukiasema asennettua viikko sitten perjantaina. Aiemmin yhteydet kirjurointiohjelman ja tietokannan välillä hoidettiin hi-taal-la modeemiyhteydellä, mutta nyt yhteys oli melkein valoakin nopeampi. Koska stadionille ei tule kunnollisia langallisia yhteyksiä, homma toteutettiin asentamalla ensin tukiasema Ouluhallin pääoven päälle ja sitten konffaamalla pesisstadionin tukiasema repeater-moodiin. Näköjään langattomalla linkilläkin bitti kulkee ihan mukavaa vauhtia, varsinkin kun antenneiden välille saatiin suora näköyhteys. Vaan eipä se etäisyyskään ole kuin noin 200 metriä tukiasemien välillä, sopivissa olosuhteissa ja sopivilla antenneilla jopa kilometrien mittaiset langattomat linkit ovat mahdollisia. Toivon mukaan urheilua seuraava ja harrastava kansa nauttii näistä kahdesta tukiasemasta sekä Raksilan urheilualueelle vähän myöhemmin tulevista muista ulkotukiasemista paljon.

No mutta, ehkä minunkin olisi syytä siirtyä haaveilemaan kesälomasta (jollaista minulla ei siis ainakaan tänä kesänä ole) ja lähteä pian kotiin viikonlopun viettoon jäätelö kädessäni. Jatketaanpa siis kirjoittelua ensi viikolla!

Siispä sananen menneestä minunkin puolestani. Tässä olen nyt vähän reilut pari kuukautta tutustunut tähän panOULU-verkkoon, ja jo jonkin sortin kädenjälkenikin siihen jättänyt www-sivujen uusimisen muodossa. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun minkään sortin weblogia kirjoitan, joten ihan mielenkiintoinen kokemus on tämä. Toivon mukaan teille lukijoille (joita tässä vaiheessa blogin kirjoitusta on varmasti jo hyvin monta, varsinkin kun tätä ei ole mainostettu niin kenellekään vielä) koituisi myös niitä mielenkiintoisia hetkiä tämän blogin parissa, jotta ihan diipadaapaa ja lippalappaa ei täältä tarvitsisi lukea. Jos jokin kirjoituksistamme on hyvä, huono tai jotain siltä väliltä, tai sinulla noin muuten vaan on pakottava tarve kommentoida tekstejämme, niin areena on vapaa. Kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita, mutta eiköhän yritetä kuitenkin pysyä aiheessa tai ainakin melko lähellä sitä? 

Sattuipa muuten tuossa viime viikolla (siis ihan kirjaimellisesti sattui) jännästi, kun näiden kaupungille hankittujen 120 tukiaseman antennit saapuivat hiukan etuajassa. Aluksi näitä reilua pariakymmentä laatikkoa kannellessani onnistuin toki törmäämään kirjahyllyn reunaan niin, että vasemmasta kädestäni meni kaksi sormea hetkeksi käyttökelvottomaan kuntoon. No, laatikot saatiin kuitenkin porukalla auottua ja siinä samalla huomattiin, että nämä antennit on pakattu aika kohtalaisen väljästi. Yhdessäkin noin 40*50*40 senttimetrin kokoisessa laatikossa oli huimat kaksi antennia, eikä muissa laatikoissa niitä ollut juurikaan enempää. Kun antennit oli otettu pois laatikoistaan ja nakeltu ilman suojia laatikoihin takaisin, ei näitä isompia laatikkoja enää tarvittukaan kuin kolme. Oli tosiaan ihan hämmentävää huomata, että rahtifirma oli tosiaan raahannut melkein 20 laatikollista ilmaa Ameriikan mantereelta tänne pieneen Suomeen. Hiukan järkevämmällä pakkaamisella antennit olisivat varmasti menneet puolta pienempään tilaan ja silti pysyneet matkan ajan ihan kunnossa.

Ameriikassa taitaa kaikki olla suurta, ja nuo antennitkin lienevät vain kutistuneet matkalla tänne.

Aluksi itsekkäästi esittelen itseni omana itsenäni. Olen Toni. Hei. Tulipa sekin selväksi. Niin olen työskennellyt panOULU-verkon parissa jo muutaman vuoden ja toimin tällä hetkellä projektipäällikkönä Oulun Yliopistolla sähkö- ja tietotekniikan osastolla. Semmosta.

Näin blogin alkajaisiksi on varmaan hyvä hieman valaista kaikkia tuhansia lukijoita panOULU-verkon alkutaipaleesta ja sen historiasta. Kuulostaa tylsältä mutta yritetään saada tiivistettyä mielenkiintoisimmat vaiheet.

panOULUn taival alkoi Oulun yliopistolla jo tämän vuosituhannen alkupuolella, jolloin langatonta verkkoa ja sen päälle rakennettavia palveluja alettiin tutkimaan tarkemmin. Verkkoinfrastruktuuri rakennettiin muistuttamaan oikeaa ympäristöä, jolloin verkon tutkimusta voitiin tehdä “aidossa” ympäristössä. Ensimmäisen varsinaisen sysäyksen verkko koki kun rotuaari-tutkimushankkeen yhteydessä Oulun kaupungin keskustaan Rotuaarille (kävelykatu) rakennettiin noin 20 tukiaseman laajuinen wlan-verkko testiverkoksi. Asenteet langattomuutta kohtaan olivat tuolloin vielä melkoisen negatiiviset ja esimerkiksi lupien saanti asennuksia varten oli todella hankalaa. Langattomuudessa ei nähty mitään hyötyä ja tietoturvattomuudesta oli noussut julkinen kohu asiantuntemattomien julkaisujen johdosta. Jotkut noista asenteista valitettavasti elävät vieläkin.

Tuohon aikaan ei ollut vielä harmaata ajatus jostain niin typerästä kuin panOULU. Rotuaarin wlania käytettiin vain tutkimustarkoituksiin ja yliopistolla verkkoa käytti vain muutama “hullu” työntekijä. Verkkoa pystyi käyttämään vain yliopiston tunnuksilla tai erikseen luoduilla koekäyttäjätunnuksilla. Seuraava mainittava installaatio oli Oulun yliopiston pääkirjasto, jossa myös jokseenkin onnistuneesti testattiin paikannusmenetelmiä langattomassa verkossa. Tässä vaiheessa myös käyttäjätietokannat lisääntyivät mm. yliopiston kirjaston tunnuksilla. Wlan-verkon hyödyt alkoivat hiljalleen tulla esiin ja verkon laajentamista (sekä tukiasemilla että käyttäjillä) alettiin suunnittelemaan ja idea Oulun laajuisesta julkisesta langattomasta verkosta (panOULU, public access network OULU) kehittyi. Voitte uskoa että nimestä käytiin monta keskustelua mutta lopulta järki voitti. Tämän jälkeen verkko onkin saanut jo monta mieleenpainuvaa lempinimeä (mikä ehkäpä oli tarkoituskin :) .

panOULU syntyi virallisesti 15.10.2003 jolloin Oulun yliopisto, Oulun kaupunki, Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Oulun Puhelin Oyj allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on kehittää alueellista informaatioteknologian osaamista ja yhteistyötä. Tuolla hetkellä panOULUssa oli alle sata tukiasemaa ja käyttäjätietokantojakin vain muutama. Kehityksen kannalta merkittäviä installaatioita olivat seuraavaksi Oulun kaupungin pääkirjasto, Oulun yliopiston kampusalueen laajennus ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun OuluNet. Verkon käyttäjiksi pääsivät mm. kaupunginkirjaston kirjastokortin omaavat, Oulun kaupungin opetushenkilökunta ja vierailijat väliaikaisilla käyttäjätunnuksilla. Osallistuminen Funetin roamingiin eli verkkovierailuun mahdollisti panOULUn käyttämisen muiden sopijaosapuolten tunnuksilla ja päinvastoin.

Jossain vaiheessa vitsailtiin, että mitäpä jos poistettaisiin verkosta kirjautuminen kokonaan. “Hahhah, hyvä vitsi”. Ajatus kuitenkin jäi juurtui mielen perukoille vaanimaan. panOULU-verkkoa pystyi kuitenkin käyttämään vierailijatunnuksilla jokainen joka halusi. Pääsisimme eroon raskaasta käyttäjätunnistuksesta ja käyttö helpottuisi huomattavasti varsinkin mobiililaitteilla. No miksipä ei. Niinpä sitten kesällä 2005 poistimme koko käyttäjätunnistuksen verkosta. Omasta mielestäni tämä ratkaisu on ollut erinomainen ja käyttäjiltä tulleet kommentit puoltavat näkemystäni. Vieläkin käyttäjiä häiritään webbisurffailun alussa informaatiosivulla, mutta esim. ssh-yhteyden saa nyt auki mobiililaitteessakin ilman hankalaa kirjautumista. Tietoturvaa voidaan sitten käsitellä joskus muulloin.

Oulun kaupungin 400-juhlavuoden yksi suurimmista lupauksista oli jatkaa kaupungin teknologiaimagon kehittämistä muun muassa lisäämällä panOULU-verkon tukiasemia 400:lla Taito Oulu 400-projektin voimin. Tarkoitus on asentaa tukiasemia kaupungin julkisiin toimintapisteisiin kuten palvelukeskukset, terveysasemat, urheilukeskukset ja asukastuvat. Lisäksi keskustan alueen ulkopeittoa on tarkoitus laajentaa. Myös yliopiston eri kampuksilla on jatkosuunnittelu menossa. Operaattorit tulivat mukaan verkon laajentamiseen tarjoamalla panOULU-liittymää, joka tarjoaa yrityksille sekä oman tuotantoverkon, että julkisen panOULU-verkon samassa paketissa. Liittymiä tarjoavat Netplaza Oy, Oulun Puhelin Oyj ja Elisa Oyj.

Tänä päivänä panOULU-verkossa on n.300 tukiasemaa, joista suurin osa on Ciscon ap1200 ja ap1242 malleja sekä Linksysin wrt54gl:ä. Yksittäisiä käyttäjiä verkossa on kuukausittain n.2000 ja tämän toivotaan kasvavan tasaisesti. Oulun kaupungin ottaessa enemmän ja enemmän vastuuta, julkiseen kuvaan on kiinnitetty enevissä määrin huomiota. Tietoisuuden lisääminen on ollut ja on yksi suurimmista haasteista verkon käytölle. Kansalaisten tietoteknisten taitojen kehittämisen toivotaan myös vaikuttavan positiivisesti verkon käyttömääriin. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Tulevaisuudessa verkon laajentamisen lisäksi suunnitteilla on mm. palvelimien vaihto, mesh-toteutusten testaaminen ja ylläpidon kehittäminen. Uusia teknologioita toki kehittyy koko ajan ja niiden testaaminen kuuluu ohjelmistoon soveltuvissa määrin. Esimerkiksi Wimax:n kehittymistä seuraamme mielenkiinnolla ja varsinkin päätelaitteiden yleistymistä. Lisäksi suuri kysymysmerkki on lainsäädännön kehittyminen EU:n alueella. Onhan paljon esimerkkejä ainakin Amerikasta siitä, kuinka teleoperaattoreiden painostuksesta tälläiset julkiset avoimet verkot on kielletty lailla. Jännityksellä odotamme kuinka meidän pikku projektin käy...